Mitä enemmän yhteiskunta naisistuu, sitä suvaitsemattomammaksi se käy.
Luin tämän lauseen Lassi Kämärin blogin kommenttilootasta, nimimerkin takaa sanottuna. En oikeastaan irrota sitä mistään kontekstista, vaikka kirjoitankin sen tähän yksin, sillä kontekstia sen ympärillä on vähän. Blogin kirjoittaja käsittelee tekstissään Ulkopliittisen Instituutin johtajan Raimo Väyrysen esimerkin kautta sitä, miten seksuaalinen häirintä on saanut lisää tilaa julkisuudessa ja miten suhtautuminen siihen on alkanut muuttua.
Niin kuin aina, on tarpeen määrittää käsitteitä. Suvaitsematon: ahdasmielinen, jyrkkä, tuomitseva. Suvaita: sietää, sallia, hyväksyä. (Suomen kielen perussanakirja)
Alun sitaatti pakottaa kysymään: kuka suvaitsee ketä, kuka ei suvaitse, mitä ei suvaita? Implikaatiot ovat selvästi luettavissa.
Siis kun yhteiskunnan toimintaan ja kenties jopa vaikuttamiseen siinä osallistuu enemmän naisia kuin ennen – yhteiskunta naisistuu – miehiä ja heidän tapaansa toimia ei enää suvaita niin kuin ennen. Siis naiset eivät suvaitse enää joidenkuiden miesten alistavaa ja seksististä käyttäytymistä. Ennen sitä ei ole tuotu julki, vaan naiset ovat joutuneet sen nielemään, ja muut miehet ovat katsoneet sen läpi, jos ja kun eivät ole itse samoin käyttäytyneet. Tuskin sitä suvaittiin, sitä vain hiljaa siedettiin, syystä tai toisesta.
Matti Ahde joutui eroamaan Veikkauksen pääjohtajan paikalta vuonna 2001, kun häntä syytettiin seksuaalisesta häirinnästä. Julkisuus kuitenkin pääasiassa tuntui ymmärtävän häntä ja hänen tekojaan, ja hän sai paljon tukea. Hänen käytöksensä sai nimen käpälöinti. Sanan konnotaatiot eivät ole pelkästään kielteiset, eikä siitä synny kuvaa vakavasta ilmiöstä. Näin kieli toimii, ja kielellä tosiaan voi vaikuttaa siihen, miltä ilmiö saadaan näyttämään. Kun sanottiin Matti Ahteen vähän käpälöineen naisia, näistä tulikin suvaitsemattomia ja telaketjufeministejä nostaessaan mitättömästä asiasta melua ja aiheuttaessaan hyvän miehen erottamisen. Niinpä tukijoita löytyi, kun Ahde pyrki uudelleen eduskuntaan. Hän on taas valtakunnan päättäjiä.
Monien miesten - ja oletettavasti useiden naistenkin - näkökulmasta siis oltiin suvaitsemattomia. Matti Ahdetta kohdeltiin väärin.
Eduskunnastakin, Ahteen uudesta työpaikasta, näitä suvaitsemattomia löytyy, siitä kertoi Helsingin Sanomat talvella. Vaikka juttu onkin sittemmin saanut käsittelytavastaan moitteita Julkisen Sanan Neuvostolta, eivät moitteet jutun perussisältöä miksikään muuta. Jotkut naiset ovat kokeneet seksuaalista häirintää työpaikallaan eduskunnassa.
Näiden tapausten välissä on seitsemän vuotta. Mitä on siinä ajassa tapahtunut? Tuntuu, että harmillisen vähän. Keskustelun sävy on ollut tänä keväänä yllättävän samantasoinen kuin vuosituhannen alussakin. Mutta se ero kenties on ollut, että keskustelua ovat käyneet myös ne miehet, jotka eivät tahdo jatkaa miehisen vallan väärinkäyttöä naisia kohtaan. Se on ilahduttavaa.
Suvaitsevaisuus ei edelleenkään tarkoita sitä, että väärinkäytöksiä, rikoksia, julmuutta, väkivaltaa on suvaittava. Ne on tuomittava jyrkästi, on oltava niiden suhteen ehdottoman suvaitsematon. Niihin syyllistynyt ihminen tarvitsee tukea, mutta hänen tekonsa eivät ansaitse kenenkään hyväksyntää eikä hän itsekään loputonta suvaitsevaa ymmärtämistä. Silloin nimittäin aina tullaan vähätelleeksi hänen uhriensa kokemuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti