Jouluiloa! Joulurauhaa!

Väkivaltaa vastaan

Mies hakkasi ja raiskasi useita kertoja - kaksi vuotta vankeutta

Tiistai 15.12.2009 klo 16.44

Lohjalaismies vangittu avopuolisonsa surmasta

Tiistai 15.12.2009 klo 15.59

Poliisi etsii vaimonsa murhasta epäiltyä miestä

Tiistai 15.12.2009 klo 12.41 (päivitetty klo 15.25)

Poliisi sai ilmoituksen mennä tarkastamaan kerrostaloasuntoa Salossa sen jälkeen, kun perheen lasta ei noudettu päiväkodista.

Otsikot ovat tämän päivän Iltalehdestä. Ne eivät kaipaa kommentteja.

Sofi Oksanen nosti muutama viikko sitten puheenaiheeksi suomalaisen miehen väkivaltaisuuden. Monet miehet ja naisetkin julmistuivat hänen puheistaan - vaikka ne oli esitetty lopulta varsin maltillisesti ja vaikka ohjelma pyrkikin nostamaan esiin tietoisen stereotyyppisiä näkemyksiä. Harva niistä, jotka Sofia haukkuivat, oli vaivautunut katsomaan Tanskan television haastattelua.

Tämän päivän uutiset kertovat, ettei hän liioitellut. Näitä uutisia on ollut viime aikoina paljon. Tilastot kertovat, että joku suomalainen mies tappaa puolisonsa, nykyisen tai entisen, joka toinen viikko. Kauhistuttaa ajatella, muuttuvatko tilastot vielä pahemmaksi tänä vuonna.

Jotkut varmasti sanovat, että uutisista löytyy muitakin otsikoita. Niin löytyykin. Tytöt hakkaavat tyttöjä, pojat poikia, joku nainen uhkailee entistä miestään.

Koulutytön hakkaaminen ei ollut koulukiusaamista

Maanantai 14.12.2009 klo 08.58

Viikissä pahoinpidelty 14-vuotias tyttö hakattiin kateuden takia, kertovat tytön kaverit Helsingin Sanomille.

Poikajoukko hakkasi 15-vuotiaan

Lauantai 21.11.2009 klo 16.30

Poliisi tutkii:

Rehtori kaasutti päin ex-miehen perhettä

Tiistai 15.12.2009 klo 02.21

Poliisi epäilee, että rehtori yritti tappaa ex-miehensä perheen.

Helsingin Sanomien kolumnissaan Anna Karismo kirjoittaa nuorten väkivallasta, joka tapahtuu julkisesti ja jota seuraa suuri katsojajoukko videoiden ja nauraen. Kukaan ei puutu, kukaan ei auta uhria, eivät nuoret, eivät aikuiset. Tällaisia raakoja väkivallan tekoja on tapahtunut viime aikoina Suomessa, mutta myös Kanadassa, Uudessa-Seelannissa, USA:ssa.

Kyse on väkivallan kulttuurista. Mitä useampi hyväksyy hiljaa sivusta seuraten väkivallan teot, sitä enemmän niitä myös tehdään. Myös käsitteet ovat hämäriä, ja myös niillä oikeutetaan väkivaltaa. Koulukiusaaminen ei ole kiusantekoa, se on väkivaltaa silloin kun se on tönimistä, lyömistä, potkimista tai silloin kun se on pilkkaamista, eristämistä, nimittelyä.

Kyse on arvoista. Kun ihmiset tuntevat vain oman itsensä tärkeäksi, kun kaiken lähtökohta on minäminä, kun vain oma menestys merkitsee, kun kasvoja on suojeltava viimeiseen saakka, kun omat edut menevät kaiken ohi, muista ihmisistä tulee vain välineitä. Heillä ei ole ihmisarvoa, heistä ei tarvitse välittää. "Muiden elämä on tosi-tv:tä, jota pitääkin seurata vain sivusta", kiteyttää Anna Karismo.

Kun luin näitä uutisia, aloin voida pahoin. Onko meidän tosiaan mentävä täydellisen barbarian tilaan, ennen kuin voidaan taas löytää ihmisyys ja toisista välittäminen?

(Kuva on Turun ylioppilaslehdestä, jossa käsitellään Amnestyn Joku raja -kampanjaa.)

Oikea Finlandia

Onneksi olkoon, Antti Hyry!

Finlandia-palkinnolle ei voinut olla tänä vuonna muuta saajaa, vaikka ehdokkaita olikin kuusi, kuten aina.

Uunia en ole vielä lukenut, mutta luinpa iltapäivän Aittaa - jonka kuvaa en onnistunut kuvahaulla löytämään, omituista - ja katosin hiljaiseen, hitaaseen maailmaan.

Hiljaista ja hidasta on omakin maailmani tällaisina päivinä, kun ei tarvitse kouluun lähteä. (On meneillään koeviikko, eikä minulla ole koetta eikä kokeenvalvontaa. Silloin istun pöytäni ääressä ja korjaan, tänään ovat olleet vuorossa abien preliesseet. Mutta niiden lukemisen välissä siis myös Aitta.)

Aitta nousee, mutta samalla mies miettii, havainnoi, kulkee kulkujaan, istuu soututuolissa, ajattelee. Koko tuotantonsa Hyry on liikuttanut ihmistä maailmassaan, maailmassa, kysynyt perimmäisiä kysymyksiä.

Hänellä on paikoillaan alin etuhirsi, sitten toisiinsa kiinnitapitetut lattiapuut peräkkäin, ja alin takahirsi, selvä lava taivaan alla metrin korkeudella kentästä. Hän istui lavan laidalla ja riiputti jalkojaan, jotka eivät yltäneet lähellekään maata.

Tässä tämä nyt on tätä myöten. Tällaista minä vain teen, vaikka on jo myöhäinen syksy, ja tuossa ovat suuret koivut ja kellastuvat lehdet, ja tuomen mustat ja villiviinimarjan punaiset ja katajat ja niitten siniset marjat ja tuossa kirkkaankylmä meri. Missä pitäisi minun olla, missä on minun oikea kohtani.

Lintu on huoneen löytänyt, pääskynen pesän.