tiistai 10. syyskuuta 2013

Ranskalainen parveke kruunaa julkisivun


Yläkerran makuuhuoneessa on korkea, avattava ikkuna.  Sen kokoa suurennettiin suunnitteluvaiheessa siksi, että se antaa kauniiseen pohjoiseen valoon.  Ikkunasta on myös kaunis näkymä: etualalla on iso vaahtera ja taustalla puutarhamyymälä.

Muuttotarkastuksessa rakennustarkastaja määräsi, että ikkunan ulkopuolelle on asennettava pleksi, sillä ikkunasta on putoamisvaara.  Hän oli oikeassa: kun ikkunapenkki on vain 30 senttimetrin korkeudella lattiasta, voi aikuinenkin vahingossa horjahtaa ja pudota, lapsesta puhumattakaan.  Pudotusta on monta metriä.

Pleksiä emme kuitenkaan ikkunaan tahtoneet.  Sehän peittäisi näkymät, ja mikä pahinta, se olisi muutaman vuoden päästä tosi ruman näköinen likaannuttuaan ja naarmuunnuttuaan. Päätimme asentaa ikkunaan ranskalaisen parvekkeen.

Netistä siis parveketta etsimään.  Tampereelta löytyi yksi liike, joka myy valmiita takorautaisia.  Käväisimme katsomassa niitä, mutta ne eivät olleet meidän taloomme sopivia.  Parvekkeenvalmistajiapa ei oikein ollutkaan.  Onneksi löysin kausalalaisen Henri Soikkelin.  Hän teki meille tarkasti mittojen mukaisen parvekkeen, johon hän suunnitteli myös turvallisen poistumisen kädensijoineen ja astumistasoineen.  Ikkuna on nimittäin myös hätäpoistumistie.




Soikkeli teki sepäntyönsä jo kesällä, mutta saimme asennettua parvekkeen paikoilleen vasta sunnuntaina. Silloin meillä oli tontilla leguaani, josta käsin myös parvekkeen asennus kävi näppärästi. Kolme asentajaa siinä silti tarvittiin - ja yksi kuvaaja.

Mutta nyt on talo viimeistä silausta myöten valmis - ulkoa. 

Emme kuitenkaan aio jättää sokkelia betonille.  Mutta ensi kesänäkin on oltava työtä. :D


maanantai 9. syyskuuta 2013

Hurraa, talo on valmis!

 Yli vuosi sitten, kesäkuun alussa kirjoitin ensimmäisen kerran meidän talosta.  Silloin muuttui osa Mäntymäen metsää meidän tontiksi, ja sille tontille alkoi nousta talo.

Laskimme eilen, että olemme käyttäneet talon rakentamiseen noin puolen vuoden oman työpanoksen kokonaisia työpäiviä. Meillähän on siis ollut ammattilaiset tekemässä: kirvesmies Kukkola sekä sähkö- ja LVI-asentajat, tasoitemies ja tapetoijanainen sekä monia muita.  M:n työtä on tarvittu paljon enemmän, mutta en minäkään ole toimeton ollut.  Se työ on ollut palkitsevaa, mukavaa ja iloista, mutta välillä myös raskasta ja väsyttävää.  Väsymys oli suurimmillaan pimeinä syksyiltoina, kun tulimme tontilta siivoamasta tai muuria rakentamasta kotiin kymmenen uutisille ja takana oli ensin työpäivä palkkatyössä ja toinen melkein samanmoinen tontilla.  Silloin tiesi tekevänsä.

Viimeinen iso urakka on kestänyt melkein koko kesän: se alkoi kesäkuun toisella viikolla, kun M. aloitti lomansa, ja loppui eilen. Nyt olemme maalanneet koko talon, ja se tarkoittaa myös sitä, että talo on valmis! Emme nyt ajattele sitä pitkää listaa, jossa lukee "pyyhekoukkujen ja WC-paperitelineiden asennus, olohuoneen valolistan viimeistely, verhotankojen kiinnitys" ja paljon muuta samanmoista.  Emme myöskään ajattele nyt pihaa, joka tyynesti odottaa ensi kesää.  Ajattelemme taloa!

Perjantaiaamuna Rentlift toimitti pihaan leguaanin, ainoan henkilönostimen, jonka mahtui ajamaan meidän yläpihallemme ja jolla oli riittävästi ulottuvuutta kaikkien korkeimpien seinien ja räystäiden maalaamiseen. Alkuvaiheessa maalaamista olimme varmoja, ettemme pysty niitä itse maalaamaan, mutta sitä mukaa kuin maalaaminen edistyi, myös maalaajan rohkeus kasvoi.  Nosturi oli ratkaisun avain: telineiltä ja tikkailta maalaaminen ei olisi ollut turvallista, mutta nosturista käsin työ oli varmaa, vaikka tutisevaa siinäkin.

Rentliftin palvelu on kyllä vertaansa vailla.  Kun M. soitti tilatakseen nosturin, tuli toimitusjohtaja kymmenessä minuutissa pihalle suunnittelemaan, mikä laite olisi paras. Kun kone sitten perjantaiaamuna tuotiin, sen tuoja ajoi sen oikeaan paikkaansa ja antoi perusteellisen opastuksen sen käyttöön. Niinpä työ sujui hyvin, ja myös sen siirtäminen talon takaa toiseen päätyyn onnistui ilman ongelmia.

M. teki kolme pitkää työpäivää ja sai kuin saikin kaiken valmiiksi sunnuntaina.









 Hurjiin korkeuksiin oli M:n uskallettava.  Minä tarkkailin tilannetta olohuoneessa korkean ikkunan takaa.

Onneksi säät suosivat, olihan viikonloppuna suorastaan kesä.



Maalatessa on yläilmoissakin tehtävä kaikki työvaiheet: maalarinteipit on kiinnitettävä ja ensimmäisen maalikerroksen raskaat pensselinvedo vedettävä. Toinen kerros on jo paljon, paljon kevyempää.




Talo on valmis.  Mukavien naapurien pihan takaa näkyy meidän talo Mäntymäellä. Kun aurinko paistaa, seinät hohtavat sinisyyttään - kuin taivas konsanaan.