Earth Hour ja ilmastodieetti

Tänään sammutamme valot 20.30 - 21.30. Niin tekevät miljoonat muutkin. Illalla sammuvat valot muun muassa Eiffel-tornista ja Colosseumista.

WWF:n kampanja alkoi viime vuonna, ja heti se sai mukaansa monet meistä maailman ihmisistä.

Kannattaa käydä punnitsemassa myös oma ilmastopainonsa.

Minun painoni on 7445 kg. Se on aika paljon, mutta kuitenkin vähemmän kuin keskiarvo. Minun kilojani lisää aika iso asunto - 85,5 neliötä kahdelle hengelle. Mutta ennen kaikkea ylitän keskiarvon auton käytössä. Ajan vuodessa yli 20 000 kilometriä, enkä voi sitä juurikaan vähentää, sillä työaikani eivät käy yksiin julkisten liikennevälineiden aikataulujen kanssa.

Mutta sen olen päättänyt, että ajan nykyisellä autollani siihen saakka (jos se vain kestää ajokunnossa) kun voin vaihtaa sähköautoon tai muuhun ekoautoon. Dieselin ekologisuudesta en ole ollenkaan varma, en ainakaan sen ympäristöystävällisyydestä. Pienhiukkasten määrää dieselit ainakin kasvattavat.

Kehitysapua ja maataloustukea

Oikein hyvää rasismin vastaista päivää! Sille tuntuu olevan yhä suurempi tarve, niin ovat asenteet koventuneet viimeisten vuosien aikana.


Olen ennenkin kirjoittanut Nalle Wahlroosista. Niinpä en voi olla kommentoimatta hänen uusinta oivallustaan: Suomen pitäisi lopettaa kehitysapu, kun siitä ei ole ollut mitään hyötyä niinä 50 vuotena, joina sitä on köyhille maille maksettu.

Näin viisaasti siis ajattelee Björn Wahlroos, mies jonka sanaan oletettavasti luotetaan, mitä talousajatteluun tulee. Toivottavasti kuitenkaan ei luoteta. Sanalla logiikalla voisimme lopettaa myös suomalaisen sosiaaliturvan: köyhyys ei ole hävinnyt, vaikka sosiaaliturvaa on maksettu kohta sata vuota.

Tällaisen ajattelun takana on aito 1800-lukulainen luokkayhteiskuntakaipuu: on parempi väki, ja sitten se rahvas, jonka ei tarvitsekaan selviytyä, ovat joka tapauksessa huonompaa ainesta. Jos afrikkalaiset eivät omin neuvoin selviä, joutavatkin kuolla. Siinä ajattelussa ei tarvitse muistaa sitä, miten siirtomaavallat ovat riistäneet afrikkalaisilta heidän maaperänsä rikkauksia vuosisatojen ajan. Eikä globaalisaatio näytä tilannetta juuri muuttavan: Afrikasta otetaan paljon enemmän kuin se saa.

Ja kun oikein pitkälle tämän ajattelun annetaan kulkea, päästään suomalaisiin. Ne suomalaiset, jotka valtion ja kunnan elättejä ovat, ovat itse aiheuttaneet oman tilansa. Huolehtikoot itsestään. Niin kuin suomalaiset joutuivat huolehtimaan - tai kuolemaan - 1800-luvun nälkävuosina, 30-luvun pulavuosina.

Kun on alettu puhua maksullisesta yliopisto-opiskelusta, puhutaan samasta parempi väki - huonompi väki -jaottelusta: ne, joilla on varaa maksaa opiskelustaan, ovat sen ansainneet. Muut tehkööt niitä töitä, jotka heille, siis huonommille, kuuluvatkin.

Tällaisen Suomenko me tahdomme? Kenen Suomi se on? Me luulimme, että yhteiskuntaluokkien erottelema Suomi on olemassa vain historian kirjoissa. Mutta se tuntuu olevankin täällä taas, ainakin joidenkuiden unelmissa.

Eikö sentään, kun talous tiukilla on, voisi säästää vaikkapa niistä maataloustuista, joita maksetaan osa-aikaisille harrastajaviljelijöille, joiden pääomatulot ovat miljoonien, ellei miljardien luokkaa? Mihin he tukia tarvitsevat? Miten ne ovat hyödyttäneet suomalaista kansantaloutta?

Eikö edelleen vain se yhteiskunta ole jokaiselle kansalaiselleen paras mahdollinen, joka pitää huolta myös siitä heikoimmasta? Eikö edelleen ole paras maailma se, joka on meidän kaikkien yhteinen? Ja yhdessä olemme siitä myös vastuussa.