sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Viikonvaihteen vesiä


Viikonloppuna olin vesien äärellä.  Perjantai-iltana kuvasin Näsijärvellä, sillä piti saada kuvaan laskevan auringon värit ja kajo.  Järvellä oli paljon elämää: veneitä, skoottereita ja rannalla viihtyjiä.  Nuoriso löytää kauniit, ilmaiset maisemat ja pistää pystyyn bileet. Onneksi ainakaan vielä näitä rantoja ei ole rakennettu rikkaiden asunnoiksi, kuten Pyhäjärven rannoille on tehty.

Lauantaina lähdimme pitkästä aikaa veneilemään.  Vene on Kyrösjärven Kauhtuan rannassa Hämeenkyrössä. Satama on pieni ja hyvin hoidettu.  Maalaispitäjässä riittää vielä talkoohenkeä, nimittäin satamaan on rakennettu mainio sauna, savusauna ja yhteiset tilat isolle joukolle.  Eilenkin rannassa oli toistakymmentä uimaria ja saunojaa.

Liikkuvasta veneestä kuvaaminen täydessä vauhdissa ei minulta helposti onnistunut,  ei ainakaan vielä. Järvellä oli liikkujia enemmän kuin kertaakaan tänä kesänä, mutta yhtään venettä ei muutamaan edes jotenkuten onnistuneeseen kuvaan tarttunut.  Suurin osa veneilijöistä oli liikkeellä hyötytarkoituksessa: veneissä oli muutaman miehen lisäksi paljon kalastusvälineitä.  Ilmeisesti eilen pyydettiin kalaa tamperelaisiinkin kauppoihin. 

torstai 26. heinäkuuta 2012

Liiteri

Suurin osa tontilla olleista suurensuurista kuusista ja komeista männyistä jouduttiin viemään pois, koska meillä ei ole mahdollisuutta säilyttää niin suuria puumääriä - vähäinen halkokatoskin jouduttiin poistamaan autokatoksen päädystä, kun jouduimme muuttamaan autokatoksen paikkaa.  Mutta ei se enää harmita.  Emmeköhän aikanaan löydä hyvän paikan puupinoille.  Kuvassa on tilapäinen liiterimme männikössä. Mäntyjen latvukset suojaavat puita, kun ensi talveksi ei niille ole edes katosta. Puupinot ovat kauniita, ja olenkin ajatellut, että ei lainkaan haittaa, vaikka puut olisivat jatkossa autotallin päädyssä leveän räystään alla - tilataideteoksena.
Eilen tehtiin muotteja jatkovaluille.  Vesisateita on ollut joka päivä, mutta valujen aikaan on sattunut pilvipoutaa, joten kaikki on sujunut oikein hyvin.  Tänään tehdään viimeiset valut ja maanantaina loput täytöt.  Maanantai-iltana tontille tulevatkin talon runkopuut!  Siitä alkavat sitten seinät nousta, siis tiistaina. Koetan osua tänään tontille, kun valu on meneillään, jotta saisin muutaman kuvan siitäkin työstä.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

140 metriä kallioon

Tässä vaiheessa tuntuu, että joka päivä tontilla tapahtuu jotain tärkeää.  Eilen meille tuli lämpö.  Se on kallioon varastoitunutta auringon energiaa.  Kun lämpökaivo on porattu ja maalämpöpumppu maksettu, meidän talomme lämpö ja kuuma vesi on meille melkein ilmaista.

Jo puoli kahdeksan maissa menimme tontille neuvomaan Rototecin miehille rakennusluvassa määritellyn, tarkan porakaivon paikan.  Asemakuvia tutkittuamme oikean paikka löytyi, ja me tiesimme, että pora saavuttaa pian kallion, josta lämpöä löytyy.


Porauskoneen matkanteko tontin halki portilta takareunaan, johon kaivon paikka oli katsottu, oli tarkempaakin tarkkaa puuhaa.  Isoa konetta ohjattiin kaukosäätimellä, ja sen liikkeet olivat hyvin pieniä, kun se kääntyili ohittaakseen soraan upotetut viemäriputket ja muut esteet.



Tässä vaiheessa minua hirvitti: raskas kone kulki hyvin lähellä kivistä, mullasta ja sorasta rakennettua, vielä hyvin keskeneräistä rinnettä.  Siihen on määrä rakentaa aikanaan tukimuuri.  Tuntui, että kone lipeää millä hetkellä tahansa.  Mutta niin vain se saatiin täsmälleen oikealle paikalleen, ja pora saatettiin nostaa omiin korkeuksiinsa tekemään työtään.

Koko päivän kone jauhoi kalliota kivituhkaksi ja pumppasi vettä säiliöön.  Seitsemän aikaan illalla työ oli valmis, ja melkein Näsinneulan korkuinen reikä - siis syvyinen - oli porattu meidän pihaamme.  Aikanaan putket johtavat kallioon sitoutuneen lämmön pumpun kautta huoneisiin.  Mainio keksintö!






Kun tontilla alettiin kaivaa lämpökaivoa, me lähdimme asuntomessuille.  Koko päivä meni 39 kohteen kiertämisessä, mutta mitään kovin ihmeellistä ei messuilta mieleen tarttunut.  Yhden hankinnan sentään teimme uuteen taloomme.

Eniten pidin talosta nimeltä Encore.  Se oli omistajansa suunnittelma, juuri hänelle ja hänen vaimolleen mietitty kaunis talo, josta ei tuntunut puuttuvan mitään ja jossa ei ollut mitään liikaa.  109 neliöön mahtui kolme tilavaa huonetta, keittiö ja kauniit sauna- ja kodinhoitotilat. Pihakin näytti jo melko valmiilta.

(Kuva on kaapattu asuntomessujen sivuilta.)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Pilvisen viikon hommia



Säätiedotuksia on tullut viime aikoina luetuksi ja katsotuksi tavallista tarkemmin.  Sateet ovat kuitenkin kiertäneet Turtolan seudut, niin että vain pari rajua kuuroa on tonttiamme koetellut perustusten teon aikaan.

Eilen olimme tontilla halkomassa pöllejä varsin myöhään (tai minä lähinnä kuvasin, M kera poikansa teki työt), ja päivän päätteeksi ihailimme kotona Kalevanharjun taakse laskeutuvaa aurinkoa ja sen aikaansaamaa poikkeuksellisen komeaa iltaruskoa. (En ole käsitellyt kuvaa, pikkuisen rajannut vain: poistin alareunasta talojen kattojen harjat.)

Tänä aamuna menimme aikaisin tontille suunnittelemaan pihamuurien anturoiden, lipputangon ja portaiden paikkoja.  Tontin etuala oli jo täynnä urakoitsijan koneita, letkuja, putkia, soraa.  Tontti näyttää työmaalta, juuri niin kuin pitääkin.


 Autotalli tulee jatkossakin olemaan tärkeä varasto.  Siihen on helppo saada suojaan iso määrä tavaraa.  Talli rakennetaan vesikattoon samaan tahtiin kuin talokin.

Perustusten ensimmäinen vaihe on tehty, ja sisätäyttöjä jäätiin tekemään, kun tontilta lähdin.  Terassin perustukset ja tolppien valut ovat myös tekeillä tällä viikolla.  Ensi viikolla perustukset valmistuvat, ja seinät voivat alkaa nousta ajallaan.

Eilen tarkensimme pääsuunnittelijan kanssa kustannusarviota.  Aika hulppeisiin lukuihin tullaan, kun tällaisesta tontista on kyse.  Rinne ja kallio vaativat työtä ja tavaraa, siitä ei pääse mihinkään.  Mutta hyvästä kannattaa maksaa, niin se nyt on nähtävä.

Eilinen menikin konttoritöissä: pitkä soittokierros kirvesmiehille tuotti tulokseksi neljä tarjouspyyntöä kirvesurakasta.  Saapa nähdä, millainen ammattilainen saadaan.  Hyvää haetaan eikä huonoon tyydytä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Rakentaminen on alkanut!

 Perustusten teko aloittaa rakentamisen.  Tänään se siis alkoi! Aamulla veimme perustusten tekijöille viimeiset kuvat, ja illalla oli talon perustusten kehikko valmiina.  Tuntuu ihmeelliseltä nähdä talon aihio paikallaan.  Tämän minä olen suunnitellut, tälle tontille.  No, tarvittiin siinä aivan ehdottomasti arkkitehtiäkin. Ilman häntä taloa ei olisi, ei ainakaan tätä taloa. Suuret kiitokset, Kirsi Lehtonen

Tiesin jo silloin, kun yhdessä M:n ja Kirsin kanssa taloa mietimme ja ongelmapaikkoja ratkaisimme, että talosta tulee hyvä ja kaunis.  Minä olin miettinyt monenlaista ruutupaperille, ja paljon siitä on jäljellä, mutta Kirsin viisautta tarvittiin kosolti, että ei tullut toteutetuksi niitä ideoita, jotka eivät olisi toimineet.  M. mietti monet muutokset omaan tapaansa kaikessa rauhassa.  Ilman niitä minun intoutuneet ajatukseni olisivat saaneet liikaa valtaa.  Taloa suunnitellessamme oivalsin paljon siitä, mitä tarkoittaa loistava tiimi



Niin monta kertaa olin tontilla käveleskellyt ja ilmansuuntia haistellut, että tiesin tarkalleen, mihin eri huoneiden tulisi sijoittua, vaikka talon muodosta eikä koosta ollut tarkkoja ajatuksia olemassakaan. Tärkeimmältä tuntu se, että talo olisi sopusoinnussa tontin kanssa ja että tilat olisivat oikeassa suunnassa ilmansuuntiin nähden. Vähitellen alkoi kuva talosta muotoutua, kun selasimme lukuisia talokirjoja ja surffailimme tuntikausia netissä talotehtaiden sivuilla.  Mutta meidän tontille sopivaa taloa ei ollut yhdelläkään tehtaalla.  Oli alettava piirrellä omia kuvia joidenkin valmiiden pohjien päälle.  Sillä tavalla talo vähitellen sai hahmonsa minun mielessäni ja M. täydenteli ruutupaperille piirrettyä kuvaa monin tavoin.  Ne olivat mukavia iltoja, ne piirustusillat.  Kuvassa näkyy yksi toteutunut haave.  Arvaatkohan mikä?


Talon pohjoispäädyn kuvasta  näkyy talon porrastus. Taustalla kohoavat männyt, joiden suojassa vietämme aikaamme aikanaan,  Mäntymäellä.

Tässä kulki ennen polku. Etunurkassa on joskus meidän keittiömme, ja taaimmaisena on sauna. Taustalla pilkottaa muuten meidän talomme pihavalo, joka on mitä mainioin maamerkki, jos tulet meillepäin.