Olin vapun aikaan mökillä Luopioisten metsissä. Metsän syvällä, järven lahdelman rannalla, hiljaisuudessa, jonka rikkoivat vain lintujen huudot ja laulut, ahkeran puunpienijän moottorisahan hurahdukset.
Elämän mieli on näissä tällaisissa päivissä: luonto ravitsee kaikkia aisteja, nostaa sisimmästä pintaan muistoja ja tunteita. Kun siihen liittyy hyvät keskustelut, niiden tuoma ajattelun ravitseminen, ei oikeastaan osaa enempää kaivata elämältään.
Onko se lomaa? Eikö se juuri ole elämää. Mistä se on lomaa? Siitäkö on kyse, että työ määrittää elämän niin vahvasti, että ne hetket, kun voi olla täysin irti työstä, ovat jotenkin ainutlaatuisia ja harvinaisia. Eihän niin tarvitsisi olla. Hyvä elämä on sitä kaikkea, mikä nyt on pilkottu työksi ja lomaksi.
