Kiinan talouskasvun maksajat

Tarja Halonen puuttui Kiinan-vierailullaan kiinalaisten työntekijöiden kohteluun teollisuudessa. Uutisia onkin riittänyt siitä, miten tehtaissa tehdään 10 - 12 tunnin työpäiviä. Työläisellä ei ole omaa asuntoa, vaan huone on jaettava monen muun kanssa eikä edes sänky ole oma, vaan siinä nukkuu toista vuoroa tekevä silloin kun itse on työssä.

Kiinan kaivoksissa kuolee satoja työläisiä vuosittain. Kaivosten turvallisuutta ei valvota, ja niissä tehdään orjatyötä.

Orjatyötä tehdään monissa tehtaissakin. Siitä kertoi Hesari tänään. Ne tapaukset, jotka tulevat julkisuuteen, eivät varmasti ole edes pahimpia. Kiinan maaseudulla riittää rikastumisesta haaveilevia köyhiä. jotka ovat valmiit menemään tehtaisiin onnettomilla ehdoilla. Työolot osoittautuvat yleensä luvattuakin huonommiksi.

Eikä riitä, että kiinalainen markkinatalous orjuuttaa omaa kansaansa. Se on vallannut yhä isomman osan myös Afrikkaa. Kiinalaiset yritykset ovat nopeassa tahdissa viemässä Kiinaan afrikkalaisten raaka-aineet ja maan rikkaudet. Afrikan osa maailmantaloudessa on olla jatkuvasti muiden maanosien hyväksikäyttämä: 1800-luvulla eurooppalaiset siirtomaaherrat ja nyt kiinalaiset pörssiyhtiöt tyhjentävät maanosaa.

Maailman ja -pallon tila on hälyttävä. Raha määrää, talous on kaiken mitta. Oma olo on hyvin voimaton.

Salaattia ja särkyneitäsydämiä

Ostin viikko sitten kaupasta viisi salaattia, leikkasin syötävät lehdet talteen ja istutin juurakot multaan. Ovat hyvässä kasvussa: muutaman viikon päästä voi jo muutaman lehden rapsaista syötäväksi. Koko kesänä ei tarvitse kaupasta vihreää kotiin tuoda.



Pihani kukkii alkukesäisin sydämiä. Kukat ovat liikuttavan kauniita, ja valo viihtyy niiden sisällä kuin rakkaus.












Viime kesänä ostin puutarhaliikkeen lopetuksesta muutamalla eurolla pienen clematiksen taimen. Hyvin se tuntui viime kesänä juurtuneen, mutta silti jännitti keväällä, mahtoiko selvitä talven yli. Ilo oli suuri, kun huomasin ensimmäiset paisuneet silmut viimekesäisten, kuivuneiden versojen lehtihangoissa. Nyt pieni köynnös kukkii näin kauniisti.

Tärkeitä sanoja

On menossa taas tosi tiukkoja päiviä, enkä ehdi kirjoitella tekstejä. Täytyy nimittäin lukea niitä, lukea ja arvioida. Pinot ovat melkoiset jo nyt, ja lisää tulee. Aikaa tasan viikko.

Mutta silti pysähdyin sohvalle katsomaan Maarit Tastulan ohjelmaa: Pekka Haavisto puhuu hyvin viisaita sanoja maailmanrauhasta ja konfliktien sovittelemisesta.

Kannattaa katsoa.


Kannattaa myös lukea Annamari Vänskän kolumni Yliopisto-lehdestä. On kummallista, kuinka jatkuvasti saa kuullakseen siitä, miten tytöt menestyvät kiltteyttään, pänttäämällä - eivät lahjakkuuttaan - ja miten nämä lukionsa erinomaisesti läpäisseet nuoret naiset ovat aivan vääränlaisia opiskelijoita liki kaikkiin tiedekuntiin ja ammatteihin. Vänskä kysyy viisaasti: Mihin heidän siis pitäisi mennä? Ja onko siis lahjakasta lusmuilla läpi vuosien, hankitaanko yliopisto-opiskelutaidot lonkkaa vetämällä, tullaanko kriittisiksi ajattelijoiksi lukemalla mahdollisimman vähän.

Kannattaa lukea.


Onnea kaikille ylioppilaille, niin 11 L:n kuin neljän A:nkin. Juhlapäivä on yhteinen.

Omenankukkia

Ihan pihalla

Tänään ehdin pihatöihin. Joku ei töistä välittänyt, mutta oli silti ihan hyvää seuraa pihalla.

Istuttelin tomaatintaimia, yrttejä, muutaman perennan talven viemien tilalle. Kylvin krassiaidan. Paikkailin nurmikkoa.

Pieni piha on ihmisen onni. Isoa en tahdokaan, nimittäin toinen ihmisen onni on vain olla pihalla, lojua aurinkotuolissa, lukea.

Ja helluntaina kukkii omenapuu. Nuput ovat kauneimmillaan.