Kirppiksellä

Ystävä on opettanut minut käymään kirppiksillä. Ei vanhojen tavaroiden kauppa tietenkään minulle uusi tuttavuus ollut, olenhan aina ostanut kirjoja divarista ja joskus huonekaluja antiikkiliikkeestä. Mutta kirppis on tuntunut vieraalta paikalta, enkä osannut ajatella ostavani käytettyjä vaatteita itselleni. Lastenvaatteiden ja lelujen kierrätystä olen kyllä harrastanut ystävien kesken silloin, kun lapset olivat pieniä, ja vanhoja vaatteita olen vuosia tottunut viemään keräyspisteisiin milloin SPR:ään, milloin UFF:iin.

Ajattelua on mahdollista muuttaa. Mukavimmaksi kotivaatteeksi on osoittautunut muutamalla eurolla Turun isolta kirpparilta ostamani pitkä salsahame – nytkin se on päälläni.

Eilen olin ensi kerran laittelemassa omia tavaroitani myyntiin kirppispöydälle. Oli hauskaa huomata, kuinka ihmiset tutkiskelivat niitä jo siinä ollessani. Monta tavaraa lähtikin heti jonkun ostajan mukaan. Eräs nainen osti juuri sen huivin, jota minäkin huiveistani mieluimmin pidin, kun vielä voin – nyt oli tekokuituiset myytävä, kun kaulani iho ei niitä enää kestänyt. Kaupanteko tuntui mukavalta.

Monella tavalla voi kierrättää – eikä kirpparitouhu ole niistä lainkaan ikävin, vaikka työtä teettääkin. Saapa nähdä, mitä pöydälle on jäänyt, kun kaksiviikkoinen on lopussa. Mutta eipä tärkeintä olekaan tuotto, vaan tavaroiden kierrätys. Se mikä ei tee kauppaansa kirpparilla, kulkeutuu SPR:n Konttiin.