maanantai 12. marraskuuta 2007

Pelkoa ja kauhua

Tänään menin kouluun vasta kymmenen jälkeen. Suurin osa koulun väestä oli oppitunnilla. Käytävät olivat tyhjiä; menin luokkaani hakemaan monistettavaa seuraavalle tunnille. Yhtäkkiä iski pelko ja kauhu. Mieleni alkoi kuvitella oman kouluni siihen tilanteeseen, jossa Jokelan koulun väki oli keskiviikkona. Meidänkin koulussa on käytäviä, portaikkoja, sokkeloita.

Mitä pelkoa ja kauhua oppilaiden, opettajien ja henkilökunnan on täytynyt tunteakaan noina minuutteina ja tunteina koulunsa käytävillä ja luokissa yrittäessään kuoleman pelossa suojautua ampujalta tai paetessaan henkensä hädässä koulustaan. En voinut tietenkään tuota todellista kauhua tuntea, kukaan ei voi, ellei siinä tilanteessa ole itse ollut. Miten he ovat sen kestäneet? Miten kukaan voi kestää katsoa kuolemaa silmiin?

Vie kauan, ennen kuin he voivat koulussaan elää niin, etteivät tapahtumat palaa kauhistuttavina mieliin. Abiturientit tuskin siihen pystyvät niiden muutaman pimeän talvikuukauden aikana, jotka heillä on koulua jäljellä. Onneksi he saavat tukea toisiltaan, sillä aivan varmasti yhdessä koetut kauhun hetket ja suuri suru menetettyjen kavereiden ja tutun rehtorin ja terveydenhoitajan vuoksi heitä myös lähentävät - niin järkyttävää kuin se tavallaan onkin. Tarvitsemmeko me tosiaan tragedioita, että osaamme lähentyä toisiamme? Onneksi osaamme muutoinkin, ainakin useimmat, ainakin joskus.

Poliisi edellyttää nopealla aikataululla jokaisesta koulusta tarkkaa ja ajantasaista toimintasuunnitelmaa siitä, miten toimitaan katastrofitilanteissa. Niin on hyvä. On osattava toimia yhdenmukaisesti.

Kuinka monta ihmishenkeä viisas rehtori säästikään kehotettuaan nopeasti kaikkia luokkiin ja lukkojen taakse. Itseään säästämättä, työtään koko sydämellään tehden hän lähti rauhoittamaan tilannetta tietämättä, mikä häntä käytävässä kohtasi. Sitäkin on syytä toimintasuunnitelmissa miettiä, mihin vaaraan koulun henkilökunta voi itsensä altistaa ja milloin on annettava tilanne muiden ammattilaisten haltuun. Samanlaisia toimintasuunnitelmia tarvitaan varmasti kaikissa niissä tiloissa, joissa on paljon ihmisiä koolla.

Ei kommentteja: