Lukiolaisia Kilpisjärvellä
Hesarissa arvioidaan filosofi Raimo Tuomelan kirjaa, joka käsittelee ryhmän jäsenenä toimimista. Kirjaa en ole lukenut, vain arvion. Tuomelan ajatukset ovat hyvin kiintoisia aivan arkisen elämän kannalta: työssäni on monia ryhmiä, joita aloin heti pohdiskella Tuomelan esittämistä näkökulmista.
Tuomela esittää, että yksilö voi kyllä toimia ryhmässä vain yksilöllisistä lähtökohdistaan ja omista tavoitteistaan käsin, mutta se ei oikeastaan ole ryhmätoimintaa. Yksilö toteuttaa nimittäin silloin Tuomelan käsittein minä-moodia. Me-moodi on vahvempaa sosiaalisuutta eikä se ole palautettavissa minä-moodiin, sillä ryhmän tavoitteet ovat aina myös erillisiä ryhmän jäsenten yksilöllisistä tavoitteista. Kun toimimme ryhmässä me-moodin mukaan, olemme osa ryhmää, emme vain yksilöitä ryhmässä.
Tuomelan kirjan kritiikin luettuani oivalsin, kuinka hyvä esimerkki koulun oppilaskunta parhaimmillaan voi olla me-moodin mukaisesta ryhmätoiminnasta. Osallistuin ohjaavana opettajana lukiomme oppilaskunnan hallituksen kokoukseen, jossa sorvattiin uudelle oppilaskunnalle sääntöjä. (Viime keväänä nimittäin jaettiin yläasteen ja lukion oppilaskunta kahteen, kummankin koulun omaan yksikköönsä.) Innokkaat lukiolaiset pyrkivät yhteiseen tavoitteeseen ilman omia yksilöllisiä tavoitteitaan. Keskustelu oli vilkasta. Monelta kannalta pohdittiin sitä, mihin toiminnalla pyritään, miten se voitaisiin saavuttaa. Minun tehtäväni oli neuvoa heitä ennen kaikkea siinä, että kaikki ne ideat on mahdollista toteuttaa myös koulun ja kunnankin näkökulmasta. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja opiskelevat nuoret olivat hyvin kiinnostuneita kaikista yksityiskohdistakin. Mitä tarkoittaa yksinkertainen ääntenenemmistö? Mikä on pöytäkirjan ote?
Koulu on näille nuorille muutakin kuin vain paikka, "jossa he suorittavat vaadittavat lukiokurssit saadakseen lukion päättötodistuksen ja josta saatujen tietojen ja taitojen perusteella ovat valmiita kirjoittamaan ylioppilaiksi", siis toteuttavat tärkeitä yksilöllisiä tavoitteitaan tulevaa elämäänsä varten. Se on heidän yhteisönsä, joka on enemmän kuin he yksilöinä yhdessä ovat - siksi he tahtovat olla myös tuota yhteisöä rakentamassa. He tuntevat yhteisvastuuta koko yhteisöstä ja haluavat ideoida ja suunnitella kaikkea sitä, mikä tekee meidän jokaisen päivät koulussamme mukaviksi ja mielekkäiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti