Viime keväänä ostin uuden tietokoneen, erinomaisen, arvelin. Eilen se lakkasi toimimasta, sitä ei vain huvita käynnistyä. Enpä siis voi blogiinikaan kirjoittaa, näin vieraalta koneelta vain. Ei ole iloista raahata suurta masiinaa huoltoon, mutta muukaan ei auta. (Että meninkin ostamaan sen pöytäkoneen, kun entinen pieni ja näppärä läppärini oli niin helppo kuljettaa laukussaan korjaamoon. Mutta on uudesta koneesta iloa ja hyötyäkin ollut. ) Huoltamoreissulle löytyy aikaa vasta ensi viikolla (samalla kun menen hammaslääkäriin, siinä se menee samalla vaivalla, oletan), niin että siihen saakka - ja ties kuinka pitkään - kestää tämä luova tauko täälläkin, paitsi jos innostun jäämään kouluun kirjoittamaan. Niin teen, jos tulee jotain aivan välttämättöntä sanottavaa.Lisäys 4. joulukuuta: Eilen sain koneen huollosta. Hurraa, ajattelin, kun tekstiviestin luin. Mutta liikkeessä mieli muuttui. Sain tosiaan vain koneen. Näyttö on jossakin muussa huoltamossa, ja sen tulemisesta ei ole mitään tietoa - näyttö on näes eri merkkiä. Se oli vietävä huoltoon myös, sillä se särisi vaarallisen kuuloisesti ja lakkasi aika ajoin näyttämästä. Minä asiantuntematon epäilin, että vioilla oli tekemistä keskenään. Eilinen myyjä taas katseli minua säälivästi ja mutisi ihmetellen näytön tuomisesta ja sitten minulle kovempaa, ettei hän voi näytöksi muuttua. Eipä voikaan. Ja minä odotan korjatun koneeni kanssa. Iloinen tietenkin pitää olla siitä, että koneen sain näin nopeasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti