Kuva on Vaahteramäen Linan ottama ja hänen blogissaan Vaahteramäen naiset julkaisema. Siellä on muitakin kauniita kuvia Espoosta. Vaahteramäen naisten blogissa on usein kiinnostavia ja kauniita kuvia. (Toivottavasti Lina ei pahastu, kun lainaan hänen kuvaansa, mutta en voinut vastustaa kiusausta.)
Minä en tiedä, mikä kauppakeskus kuvassa on, en ole nimittäin koskaan käynyt espoolaisissa kauppakeskuksissa. Itäkeskus on ainoa, joka on minulle pääkaupunkiseudulta jotenkuten tuttu. On käymättä Jumbot, Sellot ja Ikeat. Kun olen Helsingissä, menen mieluiten kirjakauppoihin ja taidemuseoihin.
Lempäälän Ideaparkissa olen pari kertaa käynyt - alennusmyyntien aikaan -, ja kummallakin kerralla väsynyt jo puolen tunnin päästä. Mitään en ole sieltä sellaista löytänyt, mitä ei olisi Tampereellakin. Jokaisena työpäivänä sen rumiluksen ohi ajan kaksi kertaa. Käsittämätöntä on, että sellainen rakennus on saatu luvan perästä rakentaa niin näkyvälle paikalle, yhden valtakunnan valtasuonen varteen. Onkohan sitä kukaan suunnitellut? Ei ainakaan sen julkisivua, vai miksi nimittäisi sitä jättikokoisten mainosten täyttämää sekalaista seinää ja tavaranlastauslaitureita, jotka näkyvät moottoritielle.
Kuvassa ei siis ole Ideapark. Sen kuvaa en tahdo näkyviin. Espoolaisen kauppakeskuksen arkkitehtuuri askarrutti mieltäni. Tuollaisessa tilassako nykyihminen tahtoo vapaa-aikansa viettää? Siellä kuljeskeleminenko on paras tapa toteuttaa sitä, mitä tahdotaan vapaudeksi
ajatella?Minun mieleeni tuli vankila. Tony Hagerlund on kuvannut 2006 Turun Kakolaa, vankilaa, joka ei enää ole vankila.
Minun silmiini noiden kahden rakennuksen perusidea näyttää aivan samalta. Mutta toisessa rakennuksessa ihmiset tuntevat itsensä vapaiksi, toisessa he ovat vankeja.
Ovatko kauppakeskukset kuitenkin meidän vankiloitamme? Ainakin ne ovat sulkeneet monet sisäänsä silloin kun nämä olisivat voineet valita toisinkin. Meidän aikamme on tehnyt meistä kuluttamisen vankeja. Ja se näkyy myös siinä, millaisissa paikoissa meidän tahdotaan kuluttavan. Ne ovat arkkitehtuuriltaan kuin vankiloita. Ne noudattavat samaa tarkkailla ja rangaista -arkkitehtuuria.
2 kommenttia:
Olipa hauska huomata tekstisi - kukapa ei toivoisi, että oma kuva herättää uusia ajatuksia, linkkejä ja mielikuvia! Itseäni viehätti aaltoileva muoto, jota ei alakerroksista näe, mutta rinnastus vankilakuvaan on myös aika osuva.
Kuvat olivat muuten osa viime syksyistä kouluprojektiani, jonka aiheena oli kaupunkini värit. K.o kauppakeskuskuva on Iso Omena ylimmästä kerroksesta kuvattu. En ehkä suoranaisesti ajatellut nykyihmisen ahdistuneisuutta, mutta jälkeenpäin ajatellen on aika oireellista, että Espoota kuvaavassa sarjassa ei ollut lainkaan ihmisiä.
Ideaparkissa oli minusta vaikea kulkea sillä ajattelin koko ajan sitä, mitä tilalle oikein tapahtuu kun kävijöitä ei enää joskus olekaan. Keskelle-ei-mitään rakennetuista kauppakolosseista voi tulla vaikka omia slummistojaan, kokoontumispaikat ja keskittymätkin ovat jo valmiina. Luulen, että olen joskus lapsena lukenut kirjan, jossa kävi jotenkin näin, sen verran eläväisesti näin "Vanhan kaupungin" tulevaisuuden.
Lina, kiva että hyväksyit "varkauteni". Toisaaltahan kun se on kuitenkin väärin kuvan omistajaa kohtaan. Mutta juuri noin minäkin ajattelin, kun kuvaasi käytin: ajatukset virtaavat, ja se on aina hyvä. Ilman kuvaasi en olisi voinut tekstiäni kirjoittaa.
Pohdintasi Ideaparkista on hyvin aiheellista. Minusta tuntui jo ensimmäisellä kerralla siltä, ettei se paikka voi viehättää ihmisiä kovin pitkään, että into lähteä ostoksille niin kauas (paitsi lempääläiset, vähän lähemmäs) laantuu muutamassa vuodessa. Tosiaan, mitä valtavalle rakennukselle ja sen ympärillä olevalle asvaltoidulle parkkialueelle sitten tapahtuu.
Surullisa näkyjä ovat olleet jotkin Helsingin vanhoista ostareistakin.
Kaupunkien ja kuntien keskustathan ovat autioitumassa, kun ostospaikat on siirretty syrjemmälle, ABC-asemille ja kauppakeskuksiin.
Lähetä kommentti