Onneksi ei tarvitse valita. Ei kirjallisuutta voi asettaa paremmuusjärjestykseen: ei ole niitä senttejä eikä sekunteja, joilla voisi mitata. Voi kyllä erottaa paremman hyvästä, hyvän heikommasta, mutta parasta on mahdoton valita.
Onneksi parhaita on paljon. Lukijalla riittää luettaavaa. Ymmärsin eilen kalenteria katseltuani, että joulun aikaan on peräti viisi joutilasta päivää: keskiviikkona on aatto, kaksi joulupäivää sen jälkeen, kukapa lauantainakaan kovasti arkisiin hommiin ryhtyisi, kaupassa on kenties poikettava, vähän siivoiltava, ehkä yksi koneellinen pyykkiä pyöräytettävä, ei ihmeempää, ja sitten onkin jo pyhä. Saa lukea, ulkoilla, lukea, vilkaista välillä jonkin hyvän telkkariohjelman - musiikkia, elokuvia -, lukea, kuunnella radiota.
Kirjoja on siis ostettava jouluksi, ehkä jokin tulee lahjakääreistäkin, ja kirjastossa on käytävä.
Finlandia-ehdokkaista on vielä puolet lukematta. Saision Kohtuuttomuuden aloitin eilen.
Kolmesta lukemastani en osaisi valita sitä, jonka ehdottomasti pitäisi voittaa: Marie on liikuttava ja hurmaava, Puhdistus on vaikuttava ja koskettava, Paholaisen haarukka näyttää koleasti ja kirkkaasti ajan ja toden kuvan.
Seppälän romaanin kiinnostavuus on minulle lukijana siinä, miten hän kohtelee henkilöitään. Ensin lukijalle esitellään monet heistä kertojan, Lari Laineen, äänellä hänen sisarensa valmisteilla olevan elokuvan roolihenkilöinä, joita sekä Laura että Lari Laine liikuttelevat suunnitelmiensa mukaan ja asettavat erilaisiin, mahdollisiin ja mahdottomiin tilanteisiin. Ne tilanteet ovat kuitenkin osia myös siitä elämästä, jota kertojat elävät. Lopussa elokuvahenkilö onkin osa romaanin todellista ympäristöä ja tekee suunnittelemattomia tekoja siinä.
Tämä asetelma on tavattoman mielenkiintoinen ja saa minut lukijana moneen kertaan miettimään todellisen maailman representatiivisuutta. Kenet me tunnemme todellisuudessa, kenet vain median luomien kuvien kautta kuin fiktiivisinä hahmoina? He ovat todellisia, mutta minulle vain kuvaa.
Nämä todellisuudet risteävät joskus, tahtomattamme. Kuvittelemme suunnittelevamme omaa elämäämme, mutta joku tekee sitä paljon enemmän meidän tietämättämme tai tieten. Seppälän kirjassa kohtalokkaita iskuja antaa fysiikan lakien mukaan toimiva talous ja sekavia mielen polkuja kulkeva, aikansa, suuntansa ja toivonsa menettänyt mies.
Myös Seppälän romaanin kerronta rikkoutuu moneen suuntaan: välillä ajattelen lukevani ajankohtaista pamflettia, väliin taloustieteen populaaria tietokirjaa, väliin fysiikan oppikirjaa, väliin esseetä - mutta romaania silti. Seppälän romaani asettaa kysymyksiä romaaniudestaan.
Paholaisen haarukassa tämä aika on näytetty. Enää aikaa ei ole, ei tiimalasin tai vieterikellon konkretisoimana menneenä ja nykyisenä, tulevana, on vain tämä epämääräinen nyt. Tässä ja nyt. Maailma on sarja pysäytettyjä kuvia.
"Me emme luovu mistään."
(Sami Kero, Kurvin rotta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti