Lukion kakkosluokkalaiset valmistavat ryhmissä esityksiä taiteen tyylisuunnista; kirjallisuudella on tärkein osa. Luokka täyttyy innostuneesta keskustelusta. Postmodernismiryhmälle ei ole omassa oppikirjassa oikein sopivia runoja, joten olen ottanut mukaani omasta runohyllystäni muutaman kirjan. Ensin heidän kulmansa kurtistuvat ja kuuluu mutinaa, ettei tässä ole mitään järkeä. Kehotan vain lukemaan, ääneen. Sitten ilmeet alkavat kirkastua. Hiivin oman pöytäni taa ja jätän heidät runojen lumoon. Ryhmästä kuuluu naurua ja iloista puheensorinaa.
1 kommentti:
Se onkin hieno tunne, kun niitä runoja alkaa vihdoin ymmärtää!
Oivalluksen tunteet ovat tärkeitä motivaation kannalta.
Lähetä kommentti