tiistai 18. syyskuuta 2012

Lauta kerrallaan

 Tänään on kauniimpaakin kauniimpi syyspäivä: lämmin, sinitaivainen ja aurinkoinen.  Mieli on muutenkin iloinen.  Blogissa on käynyt paljon vierailijoita, ja muutama uusi lukijakin näyttää löytäneen Hilman päivät.  Ehkä vierailijoistakin joku tulee uudelleen. Olen onnellinen jokaisesta vierailijasta ja lukijasta!  On niin mukavaa ajatella, että joku katselee kuviani ja lukee rivejäni.  Se saa myös nöyräksi, sillä julkinen kuva ja teksti on aina eri kuin vain itselle kirjoitettu. Mutta niin kuin päiväkirjaa - tai mitäpä muutakin - kirjoittaessaan lukijaa ei ajattele, vaan kirjoittaa ikään kuin itselleen.

Sain tänään suoraa lukijapalautettakin.  Sitä ei usein tule, mikä lienee hyvin tavallista ylipäänsä kirjoittajille. Lukija sanoi ilahtuneensa siitä, että blogissa on perhoskuviakin talokuvien välissä.  Niinpä!  Vaikka itsestä olisi kuinka ihanaa seurata talon rakentumista kuvakertomuksen muodossa, ovat talokuvat kieltämättä aika yksitoikkoisia pitkinä sarjoina.  

Siksi siis nuo kielonmarjat. Keväällä en tullut ottaneeksi kuvia kukkivista kieloista, joita metsässä on tuhatmäärin.  Nyt on punaisten marjojen aika.  Metsässä kasvaa myös mustikoita ja puolukoita, niin että piirakkamarjat saan. 


Tältä talo näyttää metsästä katsottuna, suurin piirtein noiden kielojen asuinsijalta - ja aika lailla maisema lienee se, mikä voi näkyä Valtaväylälle, kunhan lehtipuut menettävät lehtensä. Metsän puut ovat vielä hyvin vihreät, vaikka joissakin paikoin on ruska jo täällä Tampereellakin hyvin värikäs. 


Eiliset lautakasat olivat huvenneet, kun kolmen miehen asennusporukka oli aloittanut ulkoverhousurakan.  Lauta kerrallaan työ etenee.  Alhaalta aloitetaan, ja silloin työ onkin vielä joutuisaa.  Mitä ylemmäs päästään, sen hitaammaksi työ muuttuu, kun on kiipeltävä telineille, kertoi rakentaja.  Koko talo oli kolmen maissa kierretty melkein alakerran ikkunoiden yläreunaan saakka.  Sinisen talon seinät alkavat näyttää lopullisilta, vaikka toki tarvitsevatkin ensi kesänä toisen maalikerroksen.




Katselin jo pihaa keväisin silmin ja päätin istuttaa skillan sipuleita kivien väliin sekä pihan että metsän puolelle.  Skillat ovat pieniä ja vaatimattomia, taivaansinisiä kukkia, jotka sopivat hyvin luonnontilaiseen pihametsään. Muita kukkasipuleita en ensi kevääksi istuta, mutta Madeiralta tuomani sinisarjan sipulit täytyy viedä pimeään ja plusasteiseen varastoon säilöön talven ajaksi, jotta ne kestävät Suomen talven ja voin istuttaa ne keväällä Mäntymäelle. Toivottavasti niille löytyy jokin hyvin suojainen asuinsija. Sitten on pihakin jo perustettu lopulliseen muotoonsa ja kukkien paikkoja voi suunnitella.

j.k.  Sille lukijalle, joka löysi blogini kirjojen kautta, lupaan, että ensi vuonna taas kirjoittelen kirjoista.  Nyt ehdin lukea niin vähän, ettei kirjoitettavaa tunnu olevan. Työ ja talo - siinä ajankulut tänä vuonna. Vuoden kirjat -listaa voisin kyllä alkaa taas pitää vuodenvaihteesta.

j.k. 19.9. Joku näkyy linkittäneen blogini keskustelupalstalle, jossa on syntynyt pieni keskustelu siitä, onko talon rakentaminen nopeampaa puusta vai harkoista.  En osaa ottaa siihen kantaa, mutta sitä ihmettelen, mihin talonrakentajalla voi olla niin mahdoton kiire.  Meidän taloa on rakennettu nyt noin seitsemän viikkoa, tarkalleen ottaen 31.7. naulattiin ensimmäiset alaohjauspuut. (Siis itse taloa, maanrakennystyöt alkoivat kesäkuun alkupuolella.)  Kuvista voi päätellä, mihin on edetty - ja tänään on seinälaudoitus ja SPU-eristys edennyt aika matkan.  Minä en ainakaan kaipaa yhtään vinhempaa vauhtia.  Ehdin oikein hyvin muuttaa kevättalvella, niin kuin suunnitelmissa on.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hi,

You are going to have a wonderful and almost excellent house when it's ready. The colour is also beautiful. Concratulations!

There are skyscrapers here in Malaysia, but I think it could not be possible to build one in your place. In fact, I think your building is high enough.

Regards,

One blogger from Kuala Lumpur