Huolenpitoa ja huoltamista

Viime aikoina olen tullut lukeneeksi mainoksia tavallista tarkemmin (on meneillään lukion äidinkielen 4. kurssi, ja sen sisältöihin kuuluvat mainokset, kuten muutkin mediatekstit). Otinpa tarkempaan käsittelyyn automainoksen, ja mitä huomasinkaan (olen kyllä lukenut sen aiemminkin, mutten ole oikeastaan tullut ajatelleeksi, mikä on hyvä merkki - mainokset jättävät minuun hyvin vähän jälkiä).

Mainoksen alareunassa luki: huolenpitosopimus 48 euroa/kk. Siis huolenpitoa autolle.

Minun kielenkäytössäni huolenpito liittyy ihmisiin: pidämme huolta lapsista, vanhuksista, sairaista, vammaisista - toisistamme, kun huolenpitoa tarvitaan. Lemmikeistäkin olemme velvollisia pitämään huolta, kun olemme ne omiksemme ottaneet. Myös tuotantoeläimistä olisi pidettävä huolta paljon paremmin kuin niistä nykyään pidetään.

Ennen aikaan auto huollettiin, ei siitä pidetty huolta. Kyllä sitä pestään ja puunataan, se tankataan ja renkaat vaihdetaan nykyäänkin. Mutta ei se ole huolenpitoa. Ei auto ole elävä olento.

Markkinamiehet osaavat.

Me muut emme taida oikein enää osatakaan. Jäävätkö he huolta vaille, jotka huolenpitoa tarvitsevat, kun rahaa riittää kulutettavaksi autojen huolenpitosopimuksiin? Miksei missään ole sitä instanssia, josta voisi ostaa vanhukselle täydellisen huolenpitosopimuksen kohtuullisella hinnalla?

Pienellä eläkkeellä ei osteta kalliita palvelutalopalveluita. Ja kun sellaiseen ei varaa ole, on tyydyttävä siihen, mitä talouskurimuksessa kärvistelevältä kunnalta saa. Kunta taas pitää vanhukset mahdollisimman pitkään kotona, vaikka nämä eivät enää siellä toimeen tulisikaan: joku tuo ruoan kerran päivässä, toinen käy kerran viikossa lajittelemassa lääkkeet dosettiin ja kylvettämässä, ja jos vanhus on oikein huonokuntoinen, hänet käydään auttamassa päivään ja yöhön aamuin illoin, mutta aikaa ei riitä siihen, että hänen kanssan oltaisiin. Siivoukset ja kauppa-asiat on järjestettävä itse.

Huolenpitoa ei vanhus saa, kiireen täyttämää pikapalvelua vain. Omaiset sentään useimmiten pitävät huolta, jos omaisia lähellä on. Kaikilla ei ole.



j.k. Tulipa Hilman päivän kunniaksi kirjoitettua sekä aamulla että illalla. Päivällä suojasin omenapuuni jänisverkolla, kävin koiran kanssa pitkällä lenkillä - ihanat kumisaappaat - ja askartelin valokranssin. On ollut hyvä päivä, vaikkei olekaan lunta niin kuin viime vuonna.