Turussa lakkautetaan sivukirjastoja. Saadaan säästöjä, perustelevat lakkauttajat.
Turkuun rakennettiin juuri kaunis uusi pääkirjasto, ja vanha pääkirjasto on peruskorjattu. Niihin on tietenkin kulunut aika summa rahaa. Mutta eivät kaikki asu keskustassa.
En tunne kovin tarkasti Turun kuntataloutta, mutta sen tiedän, että kirjastoihin ei rahaa kunnan taloudessa kovinkaan paljon kulu. saadut säästöt hukkuvat suuren kaupungin menoihin hyvin nopeasti, mutta lopetettu palvelu heikentää monen kuntalaisen elämänlaatua.
Kirjasto on nimittäin se kunnallinen palvelu, jota käyttävät liki kaikki kuntalaiset, niin lapset kuin vanhukset, niin miehet kuin naiset. Kirjasto on alueensa olohuone. Ja siinä merkityksessä se onkin niitä ainoita paikkoja, joihin kuntalainen voi ilmaiseksi mennä viettämään aikaansa talvipakkasellakin.
En ymmärrä päättäjiä, jotka ovat viemässä kuntalaisiltaan tämän palvelun. Ei pieni koululainen noin vain voi lähteä keskustan suureen kirjastoon. Ei kotiäiti jaksa sohjossa työntää rattaita keskustaan asti hakemaan lapsille ja itselleen luettavaa. Ei vanhuksen pieni eläke riitä bussimatkoihin, kun ei ole voimia edestakaiseen kävelyyn kirjakassi käsikoukussa. Eivät koululuokat voi noin vain kesken koulupäivän lähteä keskustan kirjastoon, siihenhän voi kulua puoli päivää ja matkatkin maksavat - kunta tuskin maksaa koululaisten bussimatkoja.
On Tampereellakin lakkautettu lähikirjastoja. Pispalan kirjaston lakkauttaminen synnytti kansalaisliikkeen, ja uuden kirjaston. Hyvin tarpeelliseksi se on osoittautunut. Siinä olisi turkulaisillekin oppia: ei toimivaa palvelua pidä lopettaa.
Kirjasto tuottaa kuntalaisille hyvää mieltä. Se on palvelu, joka maksaa itse itsensä kuntalaisten terveempänä ja mielekkäämpänä elämänä. On monin tutkimuksin todistettu, että kulttuurin kuluttaminen pidentää ja parantaa elämää. Ja se kuluttaminen ei aiheuta ympäristöongelmia - jos se vain on mahdollista saada läheltä kotia.
2 kommenttia:
Olen usein harmitellut pikkukirjastojen lakkautushinkua. Nyt viimeksi ajankohtaisin harmistukseni kohde oli kesämökkipaikkakuntani, pienen rannikkopitäjän, kirjaston lakkautusuhka. Kuulin siitä viime kesänä, ja jo ennen tätä oli uhkakuvia ilmassa.
Kirjasto on vanhassa puutalossa, ala-asteen kanssa samassa pihassa, ja muita kouluja pitäjässä ei olekaan kuin ala-asteita. Niteet ovat jo vuositolkulla olleet pinoissa hyllyjen päällä, kirjastonhoitajan pöydällä ja useilla pikkupöydillä ja lattiallakin. Kesäsin kirjasto on kiinni, kun hoitaja on lomalla. Sijaista ei palkata, vaikka lainaajien luku moninkertaistuu aina kesäisin mökkiläisten saapuessa mökeilleen, joita on runsaasti.
Kysyessäni syytä kirjaston ahtauteen ja kiinnioloon kirjastonhoitaja kertoi, että kirjasto on lakkautuslistalla. Se lopetetaan luonnollista tietä, kun hän siirtyy eläkkeelle muutaman vuoden sisällä.
Käsittämätöntä maaseudun kepulaisisäntien valtaa! Ei kerta kaikkiaan arvosteta lukutouhuja eikä ymmärretä kirjastojen merkitystä tiedonhakupaikkana ja sivistyksen kehtona.
Kirjastossa on kaksi tietokonetta, koko pitäjän ainoat yleisökoneet, ja ne ovat kaiken aikaa varattuina, kun nuoret ja lapset käyttävät niitä, samoin monet kesäturistit. Nyt tämäkin piste sitten lopetaan.
Iines, uskonpa, ettei mökkikuntasi kirjastonhoitajan palkka tosiaankaan kunnan taloutta kaada. Kirjastorakennus ei tuota kunnalle juuri lainkaan kuluja, kun koulun yhteydessä on. Ja miten koululaiset saadaan jatkossa innostumaan lukemisesta, kun heidän kirjastonsa viedään.
Käsittämätöntä tällainen päätöksenteko tosiaan on. Mitä varten kunta on olemassa? Kuntalaisiaan! Sitä eivät kaikki päättäjät tunnu muistavan. Ketkähän nämä kepulaisisännät äänestävät valtuustoihin. Heidän kannattaisi ajatella ensi kerralla tarkemmin, mikä valtuutetulle on tärkeää.
Lähetä kommentti