Olen viime päivinä yrittänyt ymmärtää pankkiani, joka ei tunnu saavan sotkujaan kuntoon - aikamoinen on ollut työ, hurja ruuhka on ollut verkkopankissa, on pankin selitys. Olen ollut sen pankin asiakas koko ikäni. Ja vaikka olen muutaman kerran aiemminkin miettinyt pankin vaihtoa, vasta tämä "verkkopankkiuudistus" sai minut varaamaan ajan toisesta pankista; vienee tunnin verran perjantaiaamustani, kun vanhan pankin tilini lopetetaan ja uudet avataan ja kun olemme saaneet neuvoteltua asuntolainani kohdalleen uudessa pankissa.
Niin, hiillyin pankkiini jo talvella. Mitä on pankkisuhde, jos pitkäaikainen hyvä asiakas (tämä on pankin jargonia) varaa ajan neuvotellakseen raha-asioistaan ja joutuu odottamaan virkailijaa puoli tuntia ja lopulta lähtee tätä koskaan tapaamatta? Mitä on pankkisuhde, jos asiakas saa sähköitse lähetettyyn viestiinsä vastauksen vasta viikon kuluttua? Mitä on pankkisuhde, jos asiakkaalle lopulta vastataan muutamalla virkkeellä ne asiat, jotka hän on jo kysymyksessään itse todennut?
Tällainen on ollut pankkini minulle tänä vuonna, lieneekö onnetonta sattumaa. Pankin vaihtaminen ei ole mikään pikkujuttu, vaikka uusi pankki huolehtiikin monen muutoksen tekemisestä asiakkaan puolesta. Asiakkaan on kuitenkin muistettava selvittää kaikki ne tahot, joihin hänellä on maksuja. Se ei olekaan nykyaikana vähän - vuosien varrella on tullut tehdyksi eräskin suoraveloitus- ja e-laskusopimus. Ne tahot, joista rahaa tulee, on nopsasti kirjattu.
Kuinka paljon mutkattomampaa arki olisi, jos arjen pyörittämiseen olennaisesti kuuluvat asiat rullaisivat vaivattomasti ja omalla painollaan, varsinkin kun niistä maksaa niin paljon kuin pankkipalveluista maksaa antamalla pankille liki korotonta luottoa käyttötilivaroistaan (tänä vuonna on näkynyt kertyvän peräti 0,09 euroa korkoa) ja maksamalla aikamoisia palvelumaksuja joka kuukausi saman tilin hoidosta - siis tilin, jota omalta päätteeltään itse hoitaa.
Lainankorkoja ei viitsisi edes ajatella. Olen maksanut kolmea asuntolainaani jo 17 vuotta. Kolme autolainaa ja 60 000 markan opintolaina on tullut lyhennettyä kokonaan. Mutta opintolainaani en ole koskaan murehtinut, sillä ilman sitä en olisi voinut opiskellakaan, en myöskään elättää esikoistani opiskelijana. Pankki on saanut minulta korkoja tänä aikana varmaan hyvän yksiön hinnan. Mutta raha maksaa, eikä suuria hankintoja voi tehdä ilman pankkia. Niin on talous järjestetty.
Hyvästi sinivalkoinen pankki, vaikka suomalaisuutta pankissa ei taida olla enää kuin Sampo-nimessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti