Tämä kevät jäänee historiaan siinä, että ensimmäisen kerran isossa mitassa on alettu keskustella miespoliitikkojen käyttäytymisestä naisia kohtaan. Donjuanismia on ollut aina, sen me tiedämme. Mutta ennen sitä lienee suvaittu, ainakin se on vaiettu tai lakaistu maton alle. Nyt näyttäisi siltä, että niin ei voi enää tehdä. Siitä on kyse.Vanhan linjan poliitikot eivät osaa nykykoodia, vaan he käyttäytyvät entisten ehtojen mukaan. Kun ne eivät tässä mediailmastossa olekaan valideja, he hämmentyvät, sillä he eivät tunne tehneensä väärin, virheitä kenties, mutta eivät moraalisesti tuomittavia tekoja.
Voiko heiltä odottaa sitä, että he muuttaisivat asenteitaan? Voiko donjuan tai kalapuikkoviiksimies muuttaa käytöstään? Kenties voi, jos aidosti myöntää, ettei hänen käytöksensä ole tätä päivää, että hän on tehnyt tuomittavia tekoja. Mutta niin kauan kuin hän ei itse näe teoissaan muuta kuin pintarikkeitä, ei muutosta voi tapahtua.
Muutos kuitenkin on käynnissä, heistä huolimatta. Nykynaiset eivät salli sellaista kohtelua kuin entisajan naiset: julkista kehua mutta yksityiselämässä alistamista, vähättelyä, seksuaalista häirintää. Julkisuus on kova ase, mutta ilmeisesti sitä tarvitaan.
On kiinnostavaa, että Kanervakin yritti ensin kieltää kaiken - aivan niin kuin seksuaalisesta häirinnästä epäillyt kansanedustajat tekivät. Kanervan tilanne oli kuitenkin tukalampi, sillä hänen teoistaan oli jäänyt todisteet, jotka voivat tulla julki. Kieltäminen ei ollut viisasta. Mainetta saattoi yrittää pelastaa vain esiintymällä reiluna anteeksipyytäjänä.
Kansanedustajat sen sijaan voivat yrittää käydä viattomista ja valittaa kohtelustaan Julkisen sanan neuvostoon tai nostaa kunnianloukkauskanteen, sillä he tietävät, kuinka vahvoilla he ovat ja kuinka heikoilla vastapuoli, jos oikeusjuttu tulee. Todisteita kun ei taida olla, eikä sana riitä sanaa vastaan.
Toisaalta olisi hyvin kiintoisaa nähdä, kuinka oikeus toimisi ja mihin tulokseen tultaisiin, jos oikeusjuttu nostettaisiin seksuaalisesta häirinnästä ja kantajana olisi siis kansanedustajanainen ja vastaajana kansanedustajamies, ja sana olisi sanaa vastaan. Tuomiota tuskin julistettaisiin, mutta tärkeämpää olisikin itse prosessi.
Kyse on suuremmasta asiasta kuin yhden tai kahden poliitikon käyttäytymisestä. On toisaalta surkuhupaisaa, että tämän hallituksen ensimmäinen vuosi muistetaan Vanhasen ja Kanervan toilailuista ja oikeudenkäynneistä - juuri luin, että Kanervan teoista on kanneltu oikeuskanslerille. Ei Kanerva anteeksipyynnöllä selvinnyt, niin kuin arvata saattoi.
Maalaus: Ilja Repin, Don Juan ja Donna Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti