
Arkena laitan usein broileria, niin kuin tuhannet muutkin suomalaiset perheenäidit. Olen ollut hyvin tietoinen siitä, ettei broilereiden elämä ole oikeaa elämää niissä tehtaissa, joissa niitä kasvatetaan. Minulla ei ole kuitenkaan vaihtoehtoa, mikäli broileria aion edelleen syödä, sillä luomutuotantoa ei ole.
Sitä en kuitenkaan tiennyt, ettei broilerituotantoa säätele juuri mitkään erityissäädökset. Oikeutta eläimille -sivuilta sain tietää, että broilerit kasvatetaan viidessä viikossa hyvin ahtaissa oloissa, keinovaloissa, miltei ilman luonnollista lepoa, jotta ne olisivat koko ajan nälkäisiä ja kasvaisivat mahdollisimman hyvään lihaan. Yllätys ei ollut se, millaisissa oloissa ne tai siat elävät - silti kuvat järkyttivät.
Niin naiivi olen, etten ollut osannut kuvitella, miten moni eläin kuolee tai vammautuu noissa oloissa - kesken kurjan elämänsä. Satoja tuhansia broilereita kuolee vuosittain pelkästään matkalla teuraaksi! Videot katsottuani olen pähkäillyt, mihin joutuvat kaikki ne raadot, joita maatiloilla päivittäin tulee. Onko tehtaiden perällä krematoriot, vai haudataanko ne siististi tehtaan taakse?
On ollut vaikeaa päättää, mitä voisin tästä lähtien syödä, jos jätän broilerin ostamatta, niin kuin oikealta tuntuisi. Kasvisruoalla elän hyvinkin helposti kesäisin, mutta talvella se ei ole niin helppoa, sillä haluan ostaa mahdollisimman paljon kotimaista lähiruokaa. Mutta jos luomua ja lähiruokaa ei ole kaupasta helposti saatavilla, mikä on silloin vaihtoehto. Ei ole oikein järkevää sekään, että tavallinen ja arkinen ruoka vaatisi minulta monia hankintareissuja ja runsaasti vaivaa. Siihen minusta ei ole.
Vielä en ole osannut asiaa ratkaista. Paitsi etten käynyt tänään kaupassa ollenkaan. Enkä eilenkään. Täytyy leipoa huomenaamulla leipää, se kun on aivan lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti