Vieläkään ei ole kuulunut mitään tietokoneeni näytöstä, joka on ollut huollossa jo kolme viikkoa. On mielenkiintoista, kuinka takuuhuolto toimii: Asiakas vie koneen siihen liikkeeseen, josta on sen ostanut. Liike kirjaa viat ja lähettää koneen huoltoon. Asiakas ei ole itse missään yhteydessä huoltoliikkeeseen, eikä edes välttämättä tiedä, missä kone on. Myöskään huollosta ei olla yhteydessä asiakkaaseen. Asiakkaalle ei anneta minkäänlaista aikataulua siitä, milloin työn pitäisi olla valmis. Pyöritellään vain peukaloita. Odota vain rauhassa, nämä kestävät, on ainoa vastaus. Ei tunnuta välittävän lainkaan siitä, että kone on monelle välttämätön työväline.Toisella tavalla suhtaudutaan sentään silloin, kun asiakas itse maksaa korjauksen - ainakin minun kokemukseni mukaan. Kun korjautin läppäriäni, huollosta soitettiin ja tarkistettiin, mistä oli kyse ja mitä tahdoin koneelle tehtävän. Annettiin myös korjaussuunnitelma ja -aikataulu sekä hinta-arvio, jotka myös pitivät. Viikkoa pitempään ei kone ole korjattavana ollut tuossa mukavassa, pienessä tamperelaisessa liikkeessä.
Tätä samaa koneiden valtaa on ollut kestettävä koko syksy töissäkin. Kouluun on remontin tuloksena saatu uudet tietokoneet, dataprojektorit ja dokumenttikamerat. Mutta eivätpä vain ole asennukset vieläkään kunnossa, vaikka on koko syksy käyty remontoitua koulua. Kukaan ei viitsinyt kysyä käyttäjiltä - siis minulta ja muilta opeilta - missä olisi laitteiden paras sijainti. Asentajat asettivat ne sinne, mihin johdot ja kaapelit sattuivat yltämään - mitäpä se heille kuuluu, miten oppitunnit sujuvat.
Minun luokkani dokumenttikamera on sijoitettu niin, että joudun sitä käyttäessäni olemaan nurkassa sivuttain oppilaisiin, siis istumaan selin osaan heistä. Se on niin matalalla pöydällä, että seisaaltaan sitä on hankala käyttää. Eikä sen paikkaa voi vaihtaa ennen kuin on saatu uusi, pitempi johto. Sitä on nyt odotettu jokunen kuukausi. Se ei kai kuulu kiireellisimpien hankintojen listalle, kun mitään siitä ei ole kuulunut. Mutta minun kylki- ja niskalihakseni ovat kyllä alkaneet lähetellä epämiellyttäviä viestejä kummallisten työasentojeni jäljiltä. Ja tekniikasta kun piti olla niin suuri ilo ja hyöty.
On omituista, ettei noin kalliiden laitteiden sijoittelussa kenellekään tullut mieleen ajatella ergonomisia seikkoja. Ammattilaisia olisi varmasti ollut käytettävissä. Sekin olisi auttanut, kun jollekulle olisi tullut mieleen kysyä minulta - ja tulinpa asiasta jo elokuussa puhuneeksikin pomoille, kun jotenkin osasin aavistaa, että näin tulee käymään. Mutta asentajat ovat eri miehiä kuin pomot - eivät he näiltäkään kysyneet.
Lisäys 21.12.: Ystäväni kytki johdot - niitä näissä laitteissa riittää - ja kone toimii taas. Eilen sain näytön huollosta. Kiitos vain, kun jaksoit kontata nurkassa, ystäväin.
1 kommentti:
AMKilla on kaikki melko pitkälle koneistettua. Ollaan istuttu melkein jokainen tunti tietokoneen edessä. Ovathan ne koneet hienoja, mutta välillä turhauttaa, kun kaiken pitää tapahtua koneen kautta. Henkilökohtainen opintosuunnitelma tehtiin monimutkaisessa ohjelmassa netissä, kaikki työt palautetaan internetin kautta, jopa kokeitakin palautetaan sähköpostiin! Itsestä ainakin tuntui turvattomalta jättää jotakin niinkin tärkeää kuin koe bittiavaruuden syövereihin ja toivoa, että se menee perille opettajalle.
Henkilökohtaisesti pitäisin siitä, että ainakin kirjoitusharjoitukset palautettaisiin opettajalle paperimuodossa, ja ne saataisiin myös takaisin kommentteineen. Mutta ehkä olen liian kiinni vielä lukioajoissa..
-Johanna R.
Lähetä kommentti