Finlandia-ehdokkaat on taas julkaistu. Lista näkyy yllä.
Nenäpäivä, katoamispiste.
Kärpäsenkesyttäjä.
Totta.
27. Eli kuolema tekee taitelijan; karkkipäivä.
En ole lukenut ainoatakaan.
Olisin odottanut Olli Jalosen Poikakirjan olevan mukana. Pidin siitä, sen rehellisyydestä ja vilpittömyydestä, sen hellyydestä kaikkia henkilöitään kohtaan, myös ankaraa ja väkivaltaista opettajaa. Pidin Poikakirjan pojasta, Ollista, joka tahtoi oppia ja joka oppikin paljon, jopa liikaa niin pieneksi pojaksi. Pidin Poikakirjan kerronnasta, lapsen äänestä, ehyistä ja kauniista lauseista.
Kävin iltapäivällä kirjakaupassa. Ostin kaksi kirjaa: Mikko Rimmisen Nenäpäivän ja Eeva Rohaksen Keltaiset tyypit.
Rimmisen ostin siksi, että on aloitettava Finlandia-ehdokkaiden lukeminen jostakin, ja ajattelin, että Nenäpäivä voisi olla hauska ja kenties se voisi olla jopa voittaja.
Keltaiset tyypit ostin siksi, että annoin yhdelle abiryhmälle tehtäväksi valita yhden esikoiskirjan ja kirjoittaa siitä arvostelun. Ryhmä valitsi Keltaiset tyypit. Joku on sen jo lukenut ja kirjoittanut arvostelunkin. Minun on luettava se pikimmiten.
Taidankin lopettaa nyt ja mennä peiton alle Keltaisten tyyppien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti