Kävin messuilla lauantaina. Pysähdyin kuuntelemaan, kun Hannu Väisänen kertoi kirjoistaan, jäin katsomaan, kun esikoiskirjapalkintoehdokkaat nousivat lavalle, seurasin sivusta, kun dekkarikirjailijat vetivät yleisöä.
Ostin kirjoja kassillisen. Osa kirjoista oli hyvinkin edullisia, mutta toisaalta on sanottava, etteivät messut mikään kirja-ale ole. Enemmän viihdyn messuilla sen vuoksi, että siellä näkee kirjailijoita, ja ennen kaikkea kuulee heitä. Tosin tänä vuonna messuohjelmani ole sellainen, etten oikein ehtinyt kuuntelemaan.
Messuilla oli hirveä tungos (vaikkei se kuvasta näykään). Kahvilla on pysähdyttävä, mutta kaikkialla oli pitkät jonot. Aikaa kului yhden pahvimukillisen metsästykseen.
Eniten innostuin sähkökirjasta. En käytä sen yhteydessä termiä lukulaite, sillä se versio lukulaitteesta, jota kokeilin, ei minua houkuttele. Se oli ankea ja mitätön. Se on jo mennyttä aikaa. Sen sijaan kiinnostuin heti oikeista sähkökirjalaitteista, jotka ovat kosketusnäyttöisiä tietokoneita. Niille on varmasti käyttöä jokaisen opiskelijan olkalaukussa. Taulutietokoneesta näkyvät toimittajat puhuvan - tabletista. Hah, taas uusi, monimerkityksinen sana.
Olen välittömästi valmis siirtymään digikirjaan oppilaitteni kanssa. En usko, että kukaan oppilaistani vastustaisi reppunsa kevenemistä. Kaikki kirjat olisi samassa laitteessa, ja siihen voisi tehdä myös kaikki tarpeelliset muistiinpanot.Puhumattakaan siitä, että sillä pääsisi myös nettiin. Koulun tietokoneluokat ovat jo nyt historiaa, mutta kun tällaisten laitteiden hinta on kohtuullinen ja kun kustantajat saavat oppimateriaalin sähköiseen muotoon, opiskelussa tapahtuu iso murros.
Nyt vain hinnat kohdalleen ja kustantajien ja kirjailijoiden sopimukset kuntoon.
Kaunokirjallisuuden sen sijaan ainakin vielä luen mieluummin paperikirjasta, ainakin iltaisin sängyssä. Sitä paitsi kirjat ovat kauniita ja niitä on mukava katsella hyllyssä. Kaikesta vanhasta en ole valmis luopumaan - ainakaan vielä. Tulee kyllä mieleen ne ajat, kun vinyylilevyistä alettiin siirtyä cd-levyihin. Vaikealta sekin tuntui, mutta nyt ovat vinyylit vaatehuoneen nurkassa laatikossa. Vuosiin en ole niitä edes katsellut. Kummallista.
Päivitetty 5.11.2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti