Aamulla

Taivas palaa...





Suomi rakentaa lisää ydinvoimaa.  Entistenkään voimaloiden jätteitä ei ole loppusijoitettu.  Eikä niitä voida loppusijoittaa vielä kymmeniin vuosiin, sillä Onkalo suljetaan lopullisesti vasta 2100-luvulla.  Suomi on kuitenkin ensimmäisten joukossa ratkaisemassa ydinjätteen loppusijoitusta.  Mitä tapahtuu kaikelle jätteelle?  Sitä on maailmassa noin 250000 tonnia. 

Areenalla on nähtävissä Teemalta tullut dokumentti Onkalo.  Kertoja puhuttelee siinä tulevaisuuden ihmistä ja sanoo, että ihminen, joka keksi tulen, valloitti sen avulla maailman.  Sitten ihminen keksi tulen, joka ei sammu koskaan.  Dokumentissa käsitellään Suomen ydinjäteratkaisua: ydinjäte haudataan  syvälle kallioperään kuparikapseleissa ja sen jälkeen Onkalo peitetään betonilla niin että sitä ei voi maankamaralla huomata lainkaan.  Niin ainakin toivotaan.  Mutta viisaasti dokumentti pohtii sitä mahdollisuutta, että tulevaisuuden ihminen löytää ydinhaudan.  Miten siihen suhtaudutaan?   Onko se aarre, onko se uskonnollinen kohde?  Miten voidaan varmistaa, ettei kukaan mene Onkaloon sen jälkeen kun se on suljettu? 

 Dokumentti on hienosti toteutettu: hidastettu kuva saa ajattelemaan  ydinjätteen puoliintumisaikaa, - 100 000 vuotta - sitä ei voi käsittää. Joidenkin kuvien taustalla soi Sibeliuksen Valse Triste. 

Maailma voi palaa niin monin tavoin.  USA:ssa muistetaan tänään niitä, jotka menehtyivät WTC-tornien iskussa.  Siitä alkoi sota, joka ei ole vieläkään loppunut.   

(Jostain syystä en onnistunut kirjoittamaan tätä tekstiä tekstitilaan, vaan siitä tuli nyt pidennetty kuvateksti.  En jaksa enkä ehdi nyt harjoitella tämän enempää.)