On lokakuu, mutta piha kukkii vielä. Kuvan kanariankrassit innostuivat kukkimaan kunnolla vasta syyskuussa. Clematis alkoi uuden kukinnan ja kukkii melkein yhtä innoissaan kuin kesäkuussa.
Aamut ovat olleet suloisen sumun pehmentämiä, päivisin keltainen valo on kirkastanut puiden ja pensaiden värit ihmeellisiksi. Luonto näyttää kauneuttaan, ja mieli ottaa sen vastaan kiitollisena, sillä työ vaatii enemmän kuin jaksaisi.
Pariin syysviikkoon on sisältynyt kokeita, ylioppilaskirjoituksia, monia kokouksia, uusia tieto- ja viestintäteknisiä vaatimuksia. Työ yrittää olla koko elämä, mutta mieli ei sitä hyväksy. Onneksi luonto ruokkii mielenrauhaa, niin kuin tänään.
Maa kasvattaa puhdasta ruokaa, vaikka pihani isot tomaatit eivät ehdikään kypsyä. Kirsikkatomaatteja olemme syöneet jo viikkoja. Ostin tänään luomutorilta maukkaita porkkanoita, lanttuja, pinaattia, ihanaa oliivi- ja rypsiöljyä ja tein niistä oikein hyvää, mukaeltua ratatouillea. Ja pian otan uunista gluteenittoman focaccian. Se on ensi kokeilu, saapa nähdä, mitä siitä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti