Yli puoli vuotta olen noudattanut varsin tiukkaa ruokavaliota: en käytä lainkaan maitotuotteita, en mitään kotimaista viljaa, syön vain kasvisruokaa sillä poikkeuksella, että joskus lautasellani on kalaa.
Tämä ruokavalio on osoittautunut minulle erinomaiseksi. Oloni on virkeämpi. Maha ei ole kipeä eikä turpoa ilmapalloksi joka ilta. Jos suolistoni ei pysty pilkkomaan viljan ja maidon proteiineja, on viisainta jättää ne ruokavaliosta pois. Niin yksinkertaista se vain on.
Punaista lihaa en ole syönyt vuosiin, mikä johtuu paitsi ekologisista myös terveyssyistä. Nivelvaivat ovat vähentyneet oleellisesti. Vähitellen vähensin myös kanan ja kalkkunan syömistä niiden teollisen tuottamisen vuoksi. Ne jätin siis pois ruokalistaltani vain eettisten, en terveydellisten syiden vuoksi.
Minun ei ole ollut vaikea muuttaa ruokavaliotani. Kun olen päätöksen tehnyt, olen pitänyt siitä kiinni. Isompi työ on ollut siinä, miten totun siihen uuteen, jonka jonkin ruoan pois jättäminen väistämättä tuo mukanaan. Ja miten löydän sen kaupasta. Kasvisruokavalio on tuonut ruokalistalle entistä enemmän marjoja, hedelmiä, papuja, linssejä, siemeniä, pähkinöitä ja monenlaisia juureksia ja vihanneksia, vaikka aina olen niitä syönyt. Maidon korvaan soijatuotteilla.
Jos olisin muuttanut ruokavaliotani näin paljon 15 vuotta sitten, olisi ollut vaikeaa. Nyt ei ole: tavallisesta isosta marketista löydän tarvitsemani, myös luomuna. Ja Tampereella on erikoisliikkeitä, joista saan melkein mitä vain. Sen, joka asuu pikkupaikkakunnalla, on nähtävä paljon enemmän vaivaa. Ei kesämökkipaikkakuntani kaupasta löytynyt kuin yhdenlaista gluteenitonta näkkileipää, ei maustamatonta soijajugurttia, ei luomusalaattia. Mutta loman ajan kyllä pärjäsin. Maalla asuva varmaankin kasvattaa vihanneksensa ja kasviksensa itse, luomuna.
Kalan ostaminen on vaikeaa. Joskus tekee mieli kalaa ja sen syöminen on myös ravitsemuksellisesti lähes välttämätöntä. Mutta mitä kalaa voi syödä? Ei ainakaan norjalaista lohta. Sen olen päättänyt jo vuosia sitten käytyäni Pohjois-Norjassa ja nähtyäni vuonoissa olevat kalankasvattamojen kassit. Lohet uivat siellä sumpussa, kasvavat tehoruokinnalla paljon nopeammin kuin luonnossa, sairastuvat herkästi eivätkä voi elää lajilleen tyypillistä vaeltajaelämää.
Mutta sitä en ole tiennyt, että kaupassa oleva norjanlohi ei olekaan Norjassa kasvanutta. Siitä kertoo Ulkolinja. Chilessä toimiva norjalainen pörssiyhtiö Marine Harvest tuottaa valtavat määrät lohta maailmalle. Lohiteollisuus on vienyt leivän, siis kalat ja simpukat, paikallisilta kalastajilta: merenpohja on kuollut kasvattamojen alueilla ja lohien taudit siirtyvät luonnokaloihin. Kannattaa katsoa - ja miettiä, mitä kalaa lautaselleen seuraavaksi ostaa. Dokumentti on kuin pahinta painajaista, mutta sitä se ei ole. Se kuvaamat rannat, kuolleet meret ovat totta niille ihmisille, joille ne ovat tarjonneet elannon. Siis lopulta meille kaikille tällä planeetalla.
Eivät kaikki kotimaisetkaan kalat ole ongelmattomia. Mutta ainakin vielä uskallan ostaa muikkua, kuhaa, ahventa, siikaa. Myös niiden maun vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti