Tammikuun sunnuntaiaamuna

Tänään oli lähdettävä ulos varhain.
Koivut ovat morsiamia - niin Hilma-mummini sanoisi kuvan koivusta.

Roskisten viereen oli kasvanut huurteisten joulukuusten metsä.















Oli talven kaunein aamu, puut paksussa huurrehunnussa, valo utuisen pehmeä.

Kuvat eivät tavoita sitä valkeuden ja pimeyden tunnelmaa, joka kotitienooni ympäröi, mutta muutamassa on kenties sentään jotakin siitä.

Tammikuu on ollut oikeaa talvea, liiankin kylmää astmaatikolle. Siitä huolimatta olen iloinnut jokaisesta päivästä, siivouskin tuntui eilen mukavalta, kun matot ja vuodevaatteet tuoksuivat pitkään pakkaselta oltuaan ulkona tuntikausia - matot pitkin valkoista pihahankea.