Maskuliininen kulttuuri koulumurhien taustalla

Esa Mäkinen esittelee tänään Helsingin Sanomissa yhdysvaltalaista tutkimusta, joka ruotii 34:ää USA:ssa tehtyä koulujoukkomurhaa. Ensimmäiset massamurhat on tehty 1970-luvulla, ja vain kaksi tekijää on jäänyt henkiin kertomaan teoistaan ja motiiveistaan.

Olen miettinyt viime päivinä kovasti kieltä: kun 11 henkeä vaatineesta teurastuksesta - sitä se konkreettisesti oli: ampuja tulitti sarjatulella lähietäisyydeltä lattialla hätääntyneinä makaavia puolustuskyvyttömiä uhrejaan - käytetään sanaa kouluammuskelutapaus, ollaan kovasti kaukana siitä, mitä tapahtui. Toimittajien on kaiken sanatoiston uhallakin mietittävä, mikä on sanan merkitys, ennen kuin sitä käyttävät. Se lienee kaiken kirjoittamisen ydintä.

Tutkijoiden mukaan on viiden ehdon täytyttävä, että kouluampuminen voi toteutua. Ne viisi ehtoa ovat

1. ampuja on kokenut olevansa työnnetty marginaaliin, kouluyhteisö on syrjäyttänyt ja eristänyt hänet
2. ampujalla on ollut psyykkisiä ongelmia, kuten masennus, ja se vahvistaa hänen marginaalissa olemisen tunnettaan
3. kulttuurissa on maskuliinisuutta korostavia piirteitä, jotka saavat ampujan kuvittelemaan väkivallan olevan ratkaisu ongelmiin
4. aseita on helposti saatavilla
5. kouluissa ei osata epäillä tavallisen oloisia nuorukaisia, he eivät oma-aloitteisesti hakeudu koulun oppilashuollon piiriin

Uutisten mukaan kaikki nämä ehdot ovat täyttyneet sekä Jokelan että Kauhajoen tappajassa. Olennaista on, että syistä suurin osa on sosiologisia, ei psykologisia. Psykologia on nykyajan muotiselitys: ongelmien syitä aletaan yleensä etsiä yksilöstä. On otettu esiin nuorten mielenterveysongelmat. Ei niitä voikaan vähätellä, mutta ne eivät yksinomaan voi tällaisia tekoja selittää.

Koulu on yhteisö, eikä yksilö voi hyvin, ellei hän tunne ainakin jollakin tavalla kuuluvansa omaan yhteisöönsä. Nykyaika tarjoaa mahdollisuuden löytää yhteisö muualta, jos fyysinen ja arkinen yhteisö ei sitä tarjoa. Siksi on tärkeää, että yhteiskunta toimii niin, ettei ainakaan kovin helposti nuo viisi ehtoa voi täyttyä, siksi tuo neljännen ehdon täyttyminen on estettävä.

Siitä on kyse, kun aselakia pitää tiukentaa ja käsiaseet kieltää. Olen ymmärtänyt, ettei niitä aseita, joilla Auvinen ja Saari ampuivat, käytetä urheiluammunnassa. Niitä ei siis tarvita mihinkään. Minä olisin toki valmis kieltämään urheiluammunnakin, en sen merkitystä ymmärrä, mutta luulenpa, ettei sellaista aselakia tässä maassa säädetä.


Näille koulutappajille niin Suomessa kuin USA:ssakin tuntuu olevan tärkeää se, miten he tappavat: on oltava tuo machoase, on ammuttava silmittömästi, on ammuttava koulussa. Kouluyhteisölle he tahtovat kostaa. Silloin EI ole yhdnetekevää, millainen aselaki meillä on. Se ei tietenkään estä nuoria miehiä syrjäytymästä kouluyhteisöstä, luiskahtamasta mustiin aukkohin, mutta se kenties estää tuollaisen teurastuksen, joka oli yksi heidän mustan mielensä tavoitteista. He tekivät itsemurhan vihaamassaan yhteisössä. Heidän tavoitteenaan oli ampua mahdollisimman monta, mahdollisimman nopeasti. Sitä varten he olivat harjoitelleet. Sillä teolla he jäivät omien virtuaaliyhteisöjensä aikakirjoihin.

Tarvitaan vankkaa miestutkimusta, jotta päästään käsiksi tuohon maskuliiniseen kulttuuriin. Nuorten miesten maailma tuntuu kummallisen kartoittamattomalta. Miesliikkeelle on huutava tilaus. Miksi sitä ei ole? Muutamat tutkijat ovat parin viime vuosikymmenen aikana paneutuneet maskuliinisuuden ilmentymiin, mutta kovin vähän niitä ainakaan julkisuudessa on pidetty esillä silloinkaan, kun miehen ongelmista on ollut kyse. Ensimmäisenä mieleeni tulee Mikko Lehtonen, joka 1990- ja 2000-luvulla on kirjoittanut maskuliinisesta kulttuurista sekä tutkimusta että kolumneja. Myös Antti Nylén on esseissään pohtinut miehen roolia ja asemaa yhteiskunnassa kiinnostavasti ja uusia näkökulmia avaten.

Toivon mukaan miesliike paneutuu tiukasti miehen ongelmiin sen sijaan että käy jatkuvaa taistelua naista ja naisliikettä vastaan, niin kuin on viime aikoina tehnyt. Enkä millään muotoa tarkoita, että naiset eivät voisi miehiä tutkia tai miehet naisia. Mutta kenties miesten lähtökohta tutkimukseen on eri kuin naisten silloin kun tutkimuksen kohde on mies.