Vietin viikon Kulkemusjärvellä. Vuokramökin ihanuus on se, että näkee Suomea. Uusia rantoja, uusia vesiä.
Vesi on mökkielämän tärkein elementti.
Veden väri muuttuu jatkuvasti tuulen, valon, heijastusten mukaan.
Mahtavalta Linnavuorelta katsoen Linnavirran vesi hohtaa teräkseltä helteisenä kesäpäivänäkin - miltä mahtaakaan näyttää syysmyrskyssä.
Ei ole ihme, että muinaiset suomalaiset rakensivat puolustustaan juuri tällaisille paikoille. Jääkausi on totisesti vaikuttanut maisemaan. Muinaiset henget liikkuivat kallioilla: ajatus tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten jalanjäljissä kulkemisesta huimasi mutta samalla tunsin ihmeellisten voimien siirtyvän minuun. Sitten vasta alkoikin huimata, ja oli kiireenvilkaa siirryttävä kallion reunalta kauemmas kuvaamaan. Pudotusta oli kymmeniä metrejä.
Korento järvisätkimen heteitä maistamassa.
Isokoskeloiden lento.
Kuikkaperheen päiväretki auringon kilossa. Tai pikemminkin herraseurueen, sillä emot lienevät olleet hautomassa. Pieniä kuikanpoikia ei näkynyt. Sen sijaan ruovikossa lymyili kaksi pikkuista telkänpoikaa, mutta telkkäemoa en nähnyt.
Ulpukat rantavedessä keskipäivän helteessä.
Laulujoutsen tuli aamiaiselle matalaan lahdelmaan, auringon kimallukseen.
Joka ilta veden väri oli eri.
2 kommenttia:
Voi miten kaunista. =)
Miekin olin mökkeilemässä tutulla mökillä viikonloppuna ja veden kuvaamisesta ei meinanut saada tarpeekseen. =)
Jännästi nuo ulpukat ovat keskipäivällä noin pitkällä veden pinnalla ja sitten illalla ne menevät nukkumaan ja painuvat melkein pinnan alle...
Miullakin kuvia vedestä kunhan ennätän ne postata blogiini...
Kiitos!
Aivan mahdotonta kameran kanssa heilumista minun mökkiviikkoni oli, mutta ehdin kuitenkin istua myös kirja kourassa. Ja myös istua vain kuuntelemassa ja katselemassa. Yöllä, kuutamossa, kuuntelin luhtakerttusia, jotka pitivät konserttiaan minulle ja muille rannan eläjille (niitä olivat muut linnut ja eläimet, ihmisiä ei lahdella ollut). Unohtumattimia hetkiä!
Lähetä kommentti