Toukokuu on ohi. Ohi ovat myös juhlat.
Kuva on tamperelaisen lukion lakkiaisjuhlista viime lauantailta. Istuin salissa ja katselin onnellisia nuoria, jotka saivat valkoisen lakkinsa kolmen vuoden aherruksen jälkeen. Ohjelmassa oli kaunista musiikkia ja perinteisiä puheita. Ja tietenkin lakkiaisjuhlallisuudet Gaudeamus igitureineen.
Vaikka olen joka kevät lakkiaisjuhlissa, olivat nämä juhlat kuitenkin erilaiset. En ollut omassa koulussani, vaan poikani koulussa. Poikani oli yksi heistä, jotka tuossa juhlassa lakitettiin.
Äidin ylpeydellä ei ollut rajoja, kun rehtori sanoi hänen nimensä ja ilmoitti hänen saavan stipendinkin, muusikon stipendin. Hän olikin mukana esiintymässä jokaisessa koulunsa juhlassa. Niistä ja muistakin ansioista se hänelle annettiin, kertoi musiikinopettaja myöhemmin koulun pihalla.
On mukavaa järjestää juhlia. Olen järjestänyt tänä keväänä kahdet: oman kouluni rehtorin vapaamuotoiset eläkejuhlat ja poikani lakkiaiset. Iloisia juhlia vietimme.
On onnellista huomata, että vieraat viihtyvät, että kaikilla on mukavaa. Kun vieraat juttelevat keskenään vapautuneesti ja iloisesti, vaikkeivat ole aiemmin toisiaan tavanneetkaan, tuntee onnistuneensa emäntänä. Sellaiselta minusta tuntui lauantaina. Iltapäivän tunnit vierähtivät siivillä.
Nyt on kesä. Aika on rajaton. Nyt ehdin taas uloskin kuvaamaan.
2 kommenttia:
Onnea vaan tuoreen ylioppilaan äidille! Ja erikoisesti siitä stipendistäkin, sillä mikä voi lämmittää äidin sydäntä enemmän kuin oman lapsen pärjääminen tässä maailmassa. Ja vielä tuollaisella alalla kuin musiikki, luova ja tulkitsevä esittäminen. Onnen päivää olet saanut viettää.
Oman tyttären vastaava päivä ja stipendi tuli elävästi mieleen. Ja ne ihanat, valoisat juhlat kotona. Pöydässä oli sen seitsemän herkut, kaikki itsetehtyä. Ja vieraat istuivat iltamyöhään sekä sisällä että pihalla. Siitä jäi kasunis muisto.
Hyvää lomaa, opettaja jos kuka on sen ansainnut ken enkään kadehtimatta.
Kiitos kauniista sanoistasi. Juhlat ovat ihania, vaikka niiden valmistelu onkin aikamoinen ruljanssi. Mutta kyllä se vainn kannattaa. Iltamyöhään mekin istuimme lähimpien kanssa terassilla syöden ja juoden.
Onnellinen olen ollut, leijuva olo suorastaan. Saapa nähdä, onko musiikista aivan ammatiksi asti, sen näyttää aika. Mutta sitä soisin nuorien tekevän, mikä heille itselle mieluista on. Omani ja oppilaitteni ja kaikkien. Että löytäisivät hyvän ja oman paikan elämässä.
Lähetä kommentti