Viime aikoina olen ehtinyt - taas - lukea aivan liian vähän. Mutta kirjat ovat jatkuvasti läsnä, ne ovat niin keskeinen osa elämääni, etten osaa kuvitella kotiani ilman niitä. Minulla on ollut oma kirjahylly lukiovuosistani alkaen, ja omia kirjoja minulla on ollut 5-vuotiaasta saakka - voipa olla, että on ollut aiemminkin, mutta niitä en muista eikä niitä ole tallessa.
Kirjoitan nykyään kirjahyllyssäni. No, tarkemmin sanoen, tämä kone on kirjahyllyni nurkassa, keittiön ja ruokapöydän välissä. Sama tuoli on allani, kun istun pöydän ääressä syömässä, juomassa, lukemassa ja kirjoittamassa käsin ja kun istun tässä koneen ääressä - käännän sitä vain noin 140 astetta yhden jalan varassa. Kirjahyllyni on siis myös osa työpöytääni.
Muutaman vuoden kuluttua kenties saan oman työhuoneen, josta tulee myös kirjasto. Kirjasto on haave: istun siellä, tuijottelen ikkunasta, kirjoitan, luen. Sinne raahaan myös stepperini. Siinä steppaan kun tarvitsen pikaliikuntaa istumisesta kangistuneena. Lämpöisellä ilmalla piipahdan parvekkeella ja istun siellä lukemassa, heti kun tarkenen.
Mutta vaikka saankin kirjaston, olen varma, että olohuoneeseenkin jää kirjoja, kenties ostan pienen hyllyn eteiseenkin. Minulle kirja on osa sisustusta, se kuuluu kotiini. Uudessa asunnossa on ollut aina tärkeää olla kirjahyllylle riittävä seinä. Jos sellaista ei ole ollut, asunto on saanut jäädä, vaikka se olisi muuten ollut kuinka hyvä tahansa. Sellaisia asuntoja on nykyään entistä vähemmän: uusissa huoneistoissa kaikki seinät ovat rikkonaisia, isoa hyllyä ei saa mahtumaan mihinkään.
Monet ovat luopuneet kirjahyllystä, vaikka sille olisi tilakin. Heistä kirjat eivät ole hyvä sisustuksen elementti, ovathan ne niin monivärisiä ja siksi sopivat huonosti kauden väreihin. Sisustuslehtien kuvista kirjat on poistettu, ja niin monista nykykotien olohuoneistakin. Kirjojen tilan ovat vieneet viihde-elektroniikan lukuisat laitteet.
Muutos kertoo paitsi sisustustrendien muutoksesta, myös sivistysarvoista. Ennen, vielä 1980-luvullakin, kirjahylly kuului olohuoneeseen: kirjat osoittivat asujien sivistystä. Niin on vieläkin vanhojen ihmisten kodeissa: vaikka hyllyssä ei olekaan välttämättä paljon kirjoja, ne ovat siellä valokuvien ja koriste-esineiden kanssa, kenties ylähyllyllä. Tietosanakirjat, muutama romaani, vihkiraamattu, eläin- ja lääkärikirja.
Nykyihmiset eivät arvosta kirjasivistystä; heille riittää televisio ja netti. Koneet täyttävät kodin, kirjahyllyt olkoot kirjastossa. Kirjat keräävät niin kamalasti pölyäkin, ajatellaan. Keräsivät ne ennenkin, ja jonakin päivänä päätettiin, että nyt on aika pölyttää kirjat - ja samalla selailla niitä, muistella, jutella. Se päivä kuului elämään - ja kuuluu minun elämääni edelleen.
6 kommenttia:
Hyvänlainen kirjasto sinulla.
Huomaan, että kirjasi ovat aakkosjärjestyksessä. Tämä on asia, joka minukin on pitänyt tehdä, mutta aina se on jäänyt. Näin saankin hakea kauan aina tiettyä kirjaa, kun vielä vaihtelen kirjojen paikkaa huomaamattani.
Kirjasto on minusta kodin sydän, ja ne olohuoneet, joissa on tietynkokoinen standardihylly täytetty koriste-esineillä, eivät ole minua varten. Sanonpa suoraan, että ne ovat kammottavia persoonatttomia hökötyksiä.
Kirjojen selkämykset voi hyvin imuroida ja jollain huiskalla pääsee kyllä halutessaan rakosiin.
Minun kirjani ovat olleet aina aakkosjärjestyksessä. Tässä hyllyssä on vain kaunokirjallisuutta, tietokirjat ovat toisessa, ja hylllyjä on tosiaan monta olohuoneessakin. Runot ovat makuuhuoneessa. Jotkut muuten järjestävät kirjat värien mukaan, minulle se ei sovi, en löytäisi mitään.
Just, kirjahyllyt pysyvät kyllä siisteinä perussiivouksella, ja ison siivouksen teen kerran vuodessa. Tänä vuonna kävin kirjat läpi hiihtolomalla. Hitaasti ja rauhassa, järjestelin uudet vanhojen joukkoon. Taas on tullut uusia, ja ne odottavat paikkaansa toisella pianotuolilla, heh.
Kuvata muuten voi tarkasti katsoen huomata muutaman lempikirjailijani.
Kirjahyllyistä: niillä on ikävä taipumus täyttyä. Niinpä pöytä saa toimia lisukkeena. Siinä retkottaa monessa pinossa pääasiassa kirjastosta lainattuja opuksia, joita paimennan katseella ja estän toisia siirtämästä niitä lattialle. Pöytä on varattu oikeastaan vieraille illanistujaisiin. Mutta on liian suuri työ tyhjentää sitä tarjoiluja varten. Vieraat saavat istua keittiössä. Kirjoilla on oikeutuksensa pitää kiinni saavutetusta etuisuudesta: olla helposti saatavilla. :)
Totta. Kirjahyllyt täyttyvät nopeasti, jos niissä tyhjää tilaa on. Hidastan uusien kirjojen ostamista, kun hyllyt ovat täysiä. Niin nytkin. Sitten kun saan uuden tilaa - kun olen ratkaissut ongelman, mistä kirjoista luovun tai mihin saan mahtumaan uuden hyllyn - ostan taas innoissani kirjoja. Ja tila on taas täyttynyt. Hyvin vaikeaa on kirjoista luopua, mutta sen sain aikaiseksi, että suurimman osan dekkareista möin kirppiksellä - tekivät hyvin kauppansa. Kirjoja on koko ajan myös yöpäydän päällä ja sen alatasolla, pianon vieressä jakkaralla, hyllyjen välissä lappeellaan.
Minun kirjani ovat hujan hajan sekaisin..tavallaan ne ovat aiheittain lähekkäin mutta toisaalta minulla on suurin osa runokirjoja, henkisiä, psykologisia, elämänjohdattajia...
Välillä mietin, että voisin antaa melkein kaikki kirjani pois jollekin, jakaa... muutamaa en antaisi..yksi niistä on "Anam cara, kelttiläistä viisautta", ja sit runokirjat...
Kiitos vinkistä, nyt keväällä kirjat tuuletukseen ja vaatteet pihalle!
Sinä siis olet äikän ope=)...minä korjailin terveystiedon kokeita, hyvin meni =)
Niin juuri. Kevät on tuuletuksen aikaa. Kevättuulet kutsuvat siihen.
Lähetä kommentti