Koteja

Olen kirjoittanut blogiani vuoden päivät - syntymäpäivä meni minulta ohi huomaamatta. Se oli viime perjantaina.

Tänäänkin on vuosipäivä: neljä vuotta sitten muutimme tähän asuntoon. Vuodet ovat vilahtaneet vilkkaasti. Poikani on kuvannut osuvasti kotejaan - niitä on ollut kolme: vauvakoti, josta hän muutti yhdeksänkuukautisena, juuri kävelemään opettelevana lapsuudenkotiinsa. Ja tämä nykyinen on siis nuoruudenkoti. Seuraava muutto on itsenäistyvän nuoren ensimmäiseen kotiin - vuoden parin kuluttua, kenties.

Minullla oli kaksi lapsuudenkotia, nuoruudenkoti, kolme opiskeluasuntoa - koteja nekin olivat - ja työvuosina olen asunut neljässa kodissa ennen tätä nykyistä. Pisimpään asuin edellisessä kodissani, 13 vuotta. Tahdon ajatella, että tässä kodissa elän vielä pitempään: tässä asun ja elän kunnes kuolen. Mutta mistäs sen tietää.

Blogikin tuntuu kodilta. Tämä on minun maailmaani, johon vieraat ovat tervetulleita. Iloinen olen joka käynnistä. Kiitos teille lukijani!

Olen kirjoitellut harvakseltaan, mutta tahti on aika lailla tasainen: teksti viikossa. Enempään minulla ei riitä aikaa, mutta eipä taitaisi olla aiheitakaan. Päiväkirjaa en tahdo kirjoittaa. Mieluiten kirjoitan yhteiskunnallisista aiheista ja kirjallisuudesta. Mutta ne tunnen myös vaativimpina aiheina. Jotakin olisi osattava sanoa. Likikään aina en siinä onnistu.

Perhesurma ja itsemurha

"Isä ampui perheensä ja itsensä Oulussa." (Otsikko Aamulehden etusivulla 19.10.2008)

Hesari käyttää uutisessa sekä perhesurma- että laajennettu itsemurha -käsitteitä. Aamulehti kirjoittaa perhesurmasta ja perheensä surmanneesta miehestä.

Käsitteitä tarvitaan, kun kirjoitetaan. Mutta sanoilla on merkityksensä. Kun puhutaan itsemurhasta, sisällytetään siihen merkitys, että vainaja on itse päättänyt kuolemastaan ja itse surmannut itsensä. Laajennettu itsemurha tarkoittaisi niin ollen sitä, että koko perhe on päättänyt yhdessä kuolla ja toteuttanut sen yhtä aikaa.

Näin ei kuitenkaan yleensä ole. Surmat on tehnyt jompikumpi vanhemmista. Aamulehden taustajutussa selostetuissa perhesurmissa tekijöinä oli neljä miestä ja neljä naista. Lapset ovat tekoihin osattomia, tuskin heíltä on kysytty tahtoa kuolemaan. Heidät surmataan vanhemman ahdistuksen vuoksi.

Perhesurma-käsite tuntuu oikealta, onhan kyse oman perheen surmaamisesta, oman itsemurhan lisäksi. Kyse on muiden perheenjäsenten tappamisesta, ei heidän tekemästään itsemurhasta.

Käsitteiden merkitykset ovat tärkeitä. Ei pidä puhua perheväkivallasta, jos koko perhe ei ole väkivaltainen. Silloin on puhuttava siitä, että mies käyttää väkivaltaa vaimoaan kohtaan, äiti lastaan, poika äitiään. Käsitteillä ei pidä hämärtää todellisuutta vaan näyttää se.

Tavara kulkee, juttu luistaa

Olin eilen auttamassa ystäviäni muutossa. Kyllä vain meistä ihmisistä edelleen löytyy aimo annos oikeaa talkoohenkeä.

Uusi asunto oli kuudennessa kerroksessa, hissi oli pientäkin pienempi, juuri ja juuri siihen mahtui kaksi ihmistä toisiaan tönimättä. Mutta tavara kulki rivakasti.

Miehet kantoivat kirjahyllyjä, sohvia, pöytiä kiemurtavia portaita kadun varren pakettiautosta ylimmän kerroksen asuntoon. Hiki virtasi, mutta juttu luisti.

Naiset juoksuttivat laatikoita ja kasseja hissille. Yksi lastasi tavaraa hissiin, kuljetti sen ylös, ja ylhäällä oli vastaanottajat kantamassa tavarat sisään.

Välillä syötiin. Ja uutta kuormaa odotellessa siirrettiin jo kirjoja laatikoista hyllyihin. Uusi asunto alkoi heti näyttää kodilta.

Kun illalla piti siirtää muuttoauto yöparkkiin, se ei käynnistynytkään. Mutta ei jäänyt muuttoporukka nytkään neuvottomaksi. Yhdellä oli järkeä ja jakoavain, toisella oli taskulamppu. Neuvokas teki pienet, mutta tärkeät korjausliikkeet, ja taas auton moottori hyrisi kuin kissa.

Kylläpä olikin meillä kaikilla mukavaa. Ja kunhan ystävät saavat kodin kuntoon, on meille luvassa tupaantuliaiset.

Nobelin arvoisia tekoja

Namibia, Pohjois-Irlanti, Aceh, Kosovo, Sri Lanka...

Toivottavasti lista jatkuu ja rauha maailmassa löytää lisää kotimaita. Tänään Nobelin rauhanpalkinnon saanut Martti Ahtisaari on vaikuttanut suuresti siihen, että taistelut ja vihollisuudet ovat väistyneet noissa maissa. Kuten hän itse sanoi, tällä kertaa palkittiin rauhanvälittäjä. Sen palkinnon hän on totisesti ansainnut, samoin kuin juuri saamansa Unescon palkinnon.

Sinnikkäästi hän on kiertänyt maailmaa ja käynyt neuvotteluja sellaisissa pöydissä, joiden keskustelijat eivät ole aiemmin suostuneet toisiaan edes kohtaamaan saati neuvottelemaan. Neuvotteluja johtaneen Ahtisaaren sitkeydellä on päästy eteenpäin ja lopulta saatu aikaan sovinto.

Onnittelut sovinnon ja rauhan miehelle!