Olemme antaneet pihan pohjoisreunan vallin kasvaa rauhassa. Kyllähän siellä kasvaa kaikenlaista joutavaakin, kuten pujoja ja pajuja. Mutta toisaalta hosmien heleä pinkki ja kultapiiskujen kirkas keltainen ovat suloinen vastakohta takana näkyvälle Citymarketin harmaalle lastauskentälle.
Jos olisimme niittäneet vallin kasvuston juhannuksen alla, kuten naapurit tekivät, en olisi löytänyt musta-apilaa! Ilmeisesti sen siemeniä on ollut siinä siemenpussissa, josta on kylvetty vallilla kasvava valkoapila. En ole ennen musta-apilaa nähnyt, ja kun sen nyt löysin pihalta, päätös jättää valli luonnontilaan varmistui. Yhtenä aamuna revin kyllä pujoja ja pajuja niin että kylki on vieläkin kipeä. mutta muuten saavat kasvit löytää sijansa ja sopunsa aivan rauhassa.
Tarkkasilmäinen huomaa kuvassa myös faunaa: yhden apilankukan on valloittanut lehvälude.
Kirjosiepot ovat ilahduttaneet meitä koko alkukesän. Nyt poikaset ovat jo lennelleet kotimetsässä ja vanhat linnut ovat kadonneet aivan pihapiiristä. Joskus kesäkuussa tallensin nämä kuvat isä- ja emolinnusta. Suosittu pienen hetken levähdyspaikka emolinnuille oli lauta, joka tukee puupinoamme. Kesän mittaan se jäi pihlajan oksien sisään ja tarjosi suojaisan sijan viivähtää.
Monia lintuja metsässä lentelee ja laulelee. Kuvia en ole ehtinyt niistä juuri ottaa. Mutta sepä onkin juuri iloista, kun tiedän, että ne ovat siellä joka kesä, ensi kesänäkin. Silloin minulla on enemmän aikaa kuljeskella kameran kanssa.
2 kommenttia:
Mä tykkään villistä :)
Hannele, minusta tuo valli on parhaimmillaan juuri tuollaisena. Pihaan toki laitamme säntillisempiä istutuksia, mutta siihenkin on aikomus jättää metsän tuntu.
Lähetä kommentti