Viime viikko on ollut työntäyteinen: olen lukenut abien preliminäärivastauksia sekä ykkösten kielenhuollon ja tekstitaidon kokeita, aineita ja kirjallisuustöitä.
Mukavaa työtä tämä lukeminen on, mutta välillä on pakko katkaista ajatukset ja tehdä jotakin muuta. Eikä istuminenkaan tee hyvää tunti tunnin perään.
Niinpä suuntasin tänään ulos - ei tarvinnut kyllä kauas mennä - kameran kanssa ja kuvasin tämän talven lumia. Koskaan tässä asunnossa asuessani ei ole ollut lunta näin paljon.
Hanget ovat sileät ja valkoiset, aidat korkean kuorrutuksen peitossa, pensaat kuin pehmeitä veistoksia, katoilta lumi on juuri putoamaisillaan kuin täytekakun päältä liian runsas kermavaahto.
Ja aurinkokin on heittänyt viiltojaan, häikäissyt aivan.
Pidän tästä talvesta.
4 kommenttia:
Äidinkielen opettajan työssä ei ole turhaan muita pienempä opetusvelvollisuutta. Arvioitavia ja korjattavia papereita on jatkuvasti työpöydällä, eikä tämä tarkoita vain koekausia, vaan normaalia tuntikertymää. On raportteja, referaatteja, erilaisten kirjeiden laadintaa normaalien aineitten ja kielitaidon kokeitten lisäksi, lähes päivittäin. Kaikki ne pitää opettajan käydä läpi! Eikä se riitä, että korjaa ns. virheet, vaan tekstistä pitää antaa monipuolinen sisällöllinenkin palaute.
Mukavaa ja antoisaa se on, mutta käy kyllä ihan fysiikankin päälle. Itselläni olivat niskat lujilla.
PS Tyttäreni on ensimmäisessä opettajan paikassaan, sijaisuutta hoitamassa lukiossa. Hän joutuu kuulemma korjaamaan heti mm. ylioppilaskokeita, yksinäänkin, vaikka koulussa on sellainen systeemikin, että kolme opettajaa lukee aina yo-kokeet. Mutta siis jonkun ryhmän kokeen hän joutuu arvioimaan kylmiltään. No, siinäpä saa hyvän opin!
Oikeassapa olet, Iines. Minun työvuodessani ei ole muuta vapaata viikonloppua kuin elokuun ensimmäinen kouluviikonloppu. Muiksi viikonvaihteiksi on töitä riittänyt arki-iltojen lisäksi, jollen ole tietoisesti ottanut vapaata lähtemällä johonkin - ja silloin ovat oppilaat saaneet odottaa töitään. Joskus joudun jopa lomillani tekemään työtä. Sellaisia tilanteita on syntynyt ylkkäreiden korjaamisaikaan.
Eivät ihmiset tällaisia seikkoja opettajan työstä tiedä eivätkä osaa ajatella. He ilmeisesti ajattelevat, että oppilaiden työt korjaantuvat jotenkin puoli-itsestään. Minusta on hyvin tärkeää, että oppilas saa kirjoitelmistaan, tutkielmistaan, kirjallisuustöistään myös muuta palautetta kuin numeron. Se vaatii paneutumista.
Mutta pidän tästä työstä. Pidän oppilaistani, tunneilla on kivaa.
Kotitöiden ääreen on joskus nääntyä, samoin kaiken sen muun työn alle, jota koulussa on jatkuvasti enemmän: kokouksia, projekteja, palavereita, seurantaraportteja. Koulupäivä ei koskaan ole vain se, että pidän oppituntini. Sitäkään eivät ihmiset yleensä tiedä, vaan ajattelevat meillä olevan jotenkin hyvin lyhyet työajat. Eivät ihmiset ymmärrä minun olevan työssä, vaikka he näkevät minun kotona tekevän työtäni. Monille työn tekeminen on vain sitä, että ollaan työpaikalla.
Onnea tyttäresi opettajan matkalle! Aikamoinen alku sillä on, kun ylkkäreistä aloittaa.
ja minä lapioin lunta
Lähetä kommentti