On taas aika kerätä kasaan tavaraa, jota en tarvitse. Siinä on kyllä iso homma ja olen vasta alkutekijöissä. Torstaina olen kasseineni odottamassa Tampereen parhaan kirppiksen avautumista ja järjestän ystäväni kanssa kirppispöytämme kuntoon.
Kirjoista on aivan mahdottoman vaikea luopua. Moneen kertaan siilasin katseellani kirjahyllyni lävitse, ja vaivaiset kahdeksan kirjaa on vasta hinnoiteltu odottamaan myymistä. Tänään ja huomenna on tehtävä raaempi katselmus. Nimittäin uusille kirjoille on saatava tilaa. Kesällä ostamani eteisen hylly, joka kuvassa näkyy, on jo melkein täysi.
Olen huomannut, että myös lahjaksi saatuja tavaroita minun on vaikea myydä, vaikka en olisi koskaan niistä varsinaisesti pitänyt. Jokaista lahjaa olen jonkin aikaa käyttänyt edes jotenkin, tunnen että niin on hyvä. Lahjan antaja kun on aina ollut liikkeellä hyvää tarkoittaen. Lahjan antaminen ja saaminen on ilo. Mutta aikansa kaikella. Kirppiksellä lahja saa uuden käyttäjän, joka kenties pitääkin siitä enemmän kuin minä.
Vaatteita en juuri kaapeistani myytäväksi vie. Siihen on kaksi syytä: käytän yleensä loppuun ne vaatteet, joista pidän; ne, joista en pidä, ovat niin vanhanaikaisia, ettei niitä kukaan kuitenkaan ostaisi.
Tuosta voi lukea, että olen kehittynyt vaatteiden ostamisessa. Nykyään ostan uuden vaatteen hyvin nopeasti. Kun jotakin tarvitsen, menen tiettyyn kauppaan, valitsen hetken ja ostan parhaan. En yleensä kadu ostoksiani.
Monet parhaista vaatteistani olen ostanut hyvin nopeasti, jopa niin, etten ole muita edes sovittanut. Niin ostin tämän syksyn takin. Olin alusvaateostoksilla ja satuin näkemään kauniin ulsterin tangolla. Sovitin sitä, kyselin myyjältä vähän lisätietoja siitä - ja ostin. Tiesin tarvitsevani, vaikka en ollut vielä ajatellutkaan takkikauppoja. Olen ollut takkiin hyvin tyytyväinen.
Astiat ja koriste-esineet tuntuvat tekevän kirpparilla hyvin kauppansa. Niinpä on käytävä tarkasti läpi joulukoristelaatikot. On juuri sopiva hetki myydä kaikki tarpeeton. Ja kun joku halvalla saa, kenties ostaa tarpeeseensa - tai iloonsa.
Vaikka kirppispöydässä on tekemistä, pidän silti kaikesta siitä touhusta. Kirppiksellä on oma tunnelmansa, olipa siellä myyjänä tai ostajana. Ja aina saa hyvän mielen, kun tavara kiertää. Maailma paranee - taas vähän.
2 kommenttia:
hei hilma!
minulla on uusi valkoinen lundia, joka vetää yhdeksään hyllymetriä kirjoja. niitä ei ole vielä aakkostettu kolmen luokittelemattoman kirjan kirjarunosta tuli tällainen:
veren musiikkia / kukkia algernonille / mies kylmästä.
( kirjailijat ovat 1.greg bear 2. daniel keyes 3. john le carre )
seuraavaksi aion tehdä runon systemaattisemmin, eli valita kirjannimiä jotka muodostavat haluamani runosanoman.
terveisiä puuskaisesta lounaistuulesta!
Hei Meri!
Minun pitkän tähtäimen suunnitelmassani on poistaa lundioistani vanha lakka ja lakata ne valkolakalla. Jos sitten, kun sitä kirjastoani alan sisustaa.
Kirjarunot kiehtovat mielikuvitusta. Minä olen vielä yrittänyt saada aikaan hyllyssäni olevasta kirjajärjestyksestä jotakin, jossa tuntuisi olevan jokin ajatus. 25 metriä kirjoja, mutta aika vähän tuolla menetelmällä runoja tuntuisi kuitenkaan tulevan, jos nimittäin hakee merkityksiä. Se on aikamoinen rajoite, eikä ollenkaan tarpeellinen runo-olennon ominaisuus.
Lähetä kommentti