Perjantai-iltana tontti oli täynnä havuja, järeitä puunrunkoja ja valtavia oksia. Tunsin itseni rohkeaksi, kun kuljin tontin poikki kuusen runkoa pitkin. Lapsuuden kokemukset tulivat lähelle ja mieli oli onnellinen kuin silloin, ja samasta syystä. Toisaalta mieli oli myös kaihoisa: puut ovat olleet lintujen laulujen sijoina, pesimäpaikkoina, varjoina. Onneksi toiselle puolelle tonttia jää kaunis metsä ja omalle maallekin kasvaa pikapikaa uusia puita - heti kun talo on rakennettu.
Tänään pääsimme itsekin ensi kerran oikeisiin hommiin: kun traktori oli nosturillaan kasannut rungot ja isot oksat ja vienyt ne energiapuuksi kaupungin jäteasemalle, keräilimme aika kasan pienempiä oksia läjään. Muutama runkokin jätettiin odottamaan halkomista ja sahaamista. Niistä tulee polttopuuta pitkäksi aikaa.
Mittailimme talon paikkaa ja mietimme pihaa. Kiviä on tontilla paljon, ja ties kuinka paljon vielä paljastuu, kun maanantaina aletaan kaivaa pintamaita pois. Niistä syntyy kaunis kiviaita. Yhtään kiveä ei pois kuljeteta.
2 kommenttia:
Onnea uudelle talolle!
Jännittävää seurata rakennusvaiheita. Jotenkin tulee mieleen Akseli Koskelan talon rakennus ja se kun rakennus oli valmis. Ja blogista jää dokumentti tärkeästä tapahtumasta.
Kiitos, Iines.
Täytyykin lukea Pohjantähteä, vaikka muistan kyllä kuinka Jussi ja Alma aloittivat Koskelan rakentamisen, ja kuinka Akseli oli rakentamassa uutta taloa. Mutta se kerronta ja kuvaus, ja ne mainiot dialogit.
Ajattelin samoin: on mukavaa katsella myöhemmin kuvia ja lukea. Päiväkirjaahan blogin kirjoittaminen alun perin taisi ollakin.
Lähetä kommentti