Viime aikoina olen ehtinyt - taas - lukea aivan liian vähän. Mutta kirjat ovat jatkuvasti läsnä, ne ovat niin keskeinen osa elämääni, etten osaa kuvitella kotiani ilman niitä. Minulla on ollut oma kirjahylly lukiovuosistani alkaen, ja omia kirjoja minulla on ollut 5-vuotiaasta saakka - voipa olla, että on ollut aiemminkin, mutta niitä en muista eikä niitä ole tallessa.
Kirjoitan nykyään kirjahyllyssäni. No, tarkemmin sanoen, tämä kone on kirjahyllyni nurkassa, keittiön ja ruokapöydän välissä. Sama tuoli on allani, kun istun pöydän ääressä syömässä, juomassa, lukemassa ja kirjoittamassa käsin ja kun istun tässä koneen ääressä - käännän sitä vain noin 140 astetta yhden jalan varassa. Kirjahyllyni on siis myös osa työpöytääni.
Muutaman vuoden kuluttua kenties saan oman työhuoneen, josta tulee myös kirjasto. Kirjasto on haave: istun siellä, tuijottelen ikkunasta, kirjoitan, luen. Sinne raahaan myös stepperini. Siinä steppaan kun tarvitsen pikaliikuntaa istumisesta kangistuneena. Lämpöisellä ilmalla piipahdan parvekkeella ja istun siellä lukemassa, heti kun tarkenen.
Mutta vaikka saankin kirjaston, olen varma, että olohuoneeseenkin jää kirjoja, kenties ostan pienen hyllyn eteiseenkin. Minulle kirja on osa sisustusta, se kuuluu kotiini. Uudessa asunnossa on ollut aina tärkeää olla kirjahyllylle riittävä seinä. Jos sellaista ei ole ollut, asunto on saanut jäädä, vaikka se olisi muuten ollut kuinka hyvä tahansa. Sellaisia asuntoja on nykyään entistä vähemmän: uusissa huoneistoissa kaikki seinät ovat rikkonaisia, isoa hyllyä ei saa mahtumaan mihinkään.
Monet ovat luopuneet kirjahyllystä, vaikka sille olisi tilakin. Heistä kirjat eivät ole hyvä sisustuksen elementti, ovathan ne niin monivärisiä ja siksi sopivat huonosti kauden väreihin. Sisustuslehtien kuvista kirjat on poistettu, ja niin monista nykykotien olohuoneistakin. Kirjojen tilan ovat vieneet viihde-elektroniikan lukuisat laitteet.
Muutos kertoo paitsi sisustustrendien muutoksesta, myös sivistysarvoista. Ennen, vielä 1980-luvullakin, kirjahylly kuului olohuoneeseen: kirjat osoittivat asujien sivistystä. Niin on vieläkin vanhojen ihmisten kodeissa: vaikka hyllyssä ei olekaan välttämättä paljon kirjoja, ne ovat siellä valokuvien ja koriste-esineiden kanssa, kenties ylähyllyllä. Tietosanakirjat, muutama romaani, vihkiraamattu, eläin- ja lääkärikirja.
Nykyihmiset eivät arvosta kirjasivistystä; heille riittää televisio ja netti. Koneet täyttävät kodin, kirjahyllyt olkoot kirjastossa. Kirjat keräävät niin kamalasti pölyäkin, ajatellaan. Keräsivät ne ennenkin, ja jonakin päivänä päätettiin, että nyt on aika pölyttää kirjat - ja samalla selailla niitä, muistella, jutella. Se päivä kuului elämään - ja kuuluu minun elämääni edelleen.
