Uusi, ihana työhuone

Olen tehnyt opettajan työtä 26 vuotta.  Ensimmäisen kerran minulla on oma työhuone.

Ovat aineet, kirjatyöt, ylkkärit tulleet luetuiksi ja arvostelluiksi olo- ja makuuhuoneenkin pöydän ääressä, sohvalla, nojatuolissakin.  Tässä asunnossa minulla on alakerrassa iso ruokapöytä, jonka ääressä olen sekä syönyt, juonut kahvini että melkein seitsemän vuotta tehnyt koulutyöt.  Pöydän toisessa päässä oli ruoka-, toisessa työpöytä - siirrettävää mallia: kun tarvittiin koko pöytä ruokailuun, nostin kirjoitusalustan ja vihko- ja ainepinot hyllyyn tai tuolille.

Kesällä poikani muutti omaan asuntoon, ja pari viikkoa sitten hän aloitti luokanopettajaopinnot yliopistossa.  Minun oloni on onnellinen, haikea ja ylpeä.  Hän on matkallaan maailmassa.  Minä olen osani tehnyt, mitä nyt kovasti tunnen tarvetta edelleen osallistua hänen elämäänsä.  Siirtymävaihe kestää aikansa, sen tiedän vanhemman poikani kotoamuutonajoilta.

Niin minä sain oman työhuoneen, ensimmäisen elämässäni.  Tein sen entisestä makuuhuoneestani, joka on vain noin 9 neliometriä.  Mutta miten soma työhuone siitä tulikaan.  Uutta ostin vähän: Marimekon löytökorista kahdella kympillä Miina Äkkijyrkän lehmät ikkunaan ja kirpparilta kympillä valkoisen pikkutuolin. Vierassohvaan sijoitin enemmän, sillä nukkuja tarvitsee kunnon pedin.  Kaikki muu onkin vanhaa, ja mikä ihaninta, suuri osa kirjahyllyistäni mahtui huoneeseen, kun tarkasti suunnittelimme. 

Pojan entisestä huoneesta remontoimme makuuhuoneen - ja sinne tulikin enemmän uutta, tapeteista alkaen.  Mutta paljon on vanhaa sielläkin.  En tahdo, että kotini on huonekaluliikkeen esittelytila.  Viihdyn vanhojen tavaroiden kanssa, kunhan niillä on hyvät paikat ja ne ovat siistejä.

Valo vei kuvasta ikkunanäkymän.  Siksi tämä toinenkin kuva:

Töitä tehdessäni voin katsella Kalevanharjulle, ja pilkottaapa kattojen välissä pieni sininen Iidesjärven väreilykin. Vuodenajat ovat läsnä tässä huoneessa.

Ystäväni sanoin: tässä huoneessa on hyvä tehdä työtä.  Sitä nimittäin kotona riittää tehtäväksi.

j.k. uusi työtuoli on kylläkin hankinnassa, kunhan . . . 

Runon ja suven päivänä

Aamulla nostimme lipun salkoon, ja minä yritin muistaa Nocturnen sanat.  Kovin on melankolinen tuo Leinon runo.

Kukkapenkkien kitkeminen jatkuu, jatkuu... Tietääköhän joku, miten vuohenputken voisi poistaa.  Tiedän: se on hyvää salaattiainesta, mutta ei sen tarvitse koko kukkapenkkiä valloittaa. En ole yhtään innostunut jänönapilastakaan, niin söpö kuin sen kukka onkin.

Onnellista on kuitenkin se, että penkistä toiseen siirtämäni taimet näyttävät juurtuneen.  Ensi keväthän lopullisen tuloksen vasta näyttää, mutta iloinen voin olla nytkin. 

Nyt ovat oikean käden sormet sen verran kipeät - nivelrikko vaivaa taas - että on pakko hellittää.

Kahvin aika.  Kuvissa on aamupäivän kahvihetki. Kirvat ja muurahaisetkin olivat välipalalla.  Ja mustarastas lauloi pihassa, ja laulurastas vastasi metsästä. 

Onnellista runon ja suven päivää, lukijani!

Autiolla saarella, kaupungissa

Maanantai-iltana suuntasimme ensimmäisen kerran Kallavedelle.  Matka taittui Saaristokaupungin sillan alta kohti lähisaarta, Hietasaloa.

Järvi oli tyyni, rannat tuulettomat, mutta veneesssä kävi silti mukava vire.

Kuopio on Puijo - se näkyy kaikkialle.

Vanhat männyt ovat reheviä, vaikka juuret eivät aina multaa tavoita.

Vene ja alkuillan aurinko.  Eikä muita veneitä ollutkaan. Me olimme tosiaan autiolla saarella, vaikka rannalla näkyivät päivän kävijöiden jäljet. Rantavesi oli mäntyjen ja kivi levän värjäämä. Luonnon estetiikkaa. 

Pihlajankukkia, raparperin lehtiä ja toipilas

Kuopio toukokuussa

 Puijon torni näkyy kaikkialle, vuorelta vuorelle.

 Alkukesän heleät värit.  Lenkkipolun näkymät ovat huikaisevat.

Ja vettä on joka puolella, Kallavettä.

Valoa kohti!

On helmikuu. On Valon päivä.
Kevät tuntuu jo tuulen tuoksussa, näkyy  hangen kimalluksessa, kuuluu tiaisen säkeessä.
Uusi päivä on edellistä pidempi, valoisampi.
Pian pilkistävät ensimmäiset arat vihreät seinänvierustan pälvestä.

Pidän näistä päivistä, viikoista, joissa kuljetaan kohti kevättä ja kesää, ensin varovaisin askelin, sitten pitkin loikin, mutta välillä taas hyvin hyvin hitaasti, jopa taakse vetäytyen.

Iloa ja valoa päiviinne, lukijat!

Auringonpimennys

Juuri nyt maisema on hämärä, valoton. Aurinko on kadonnut.

Viisitoista minuuttia sitten (10.40) aurinko oli peittynyt melkein kokonaan kuun varjoon.   Aivan kuin sen kunniaksi pilvet hajaantuivat hetkeksi taivaan rannasta ja auringonsirppi näkyi puiden latvoissa.  Matalalla on keskitalven aurinko.

Pian sen peittivät pilvet, enkä monta kuvaa siitä saanut.  Vain nämä kaksi onnistuivat edes jotenkuten - eihän aurinkoa voi katsoa, on vain kuvattava siihen suuntaan, jossa se on. (Minulla ei ollut silmäsuojaa.)

Mutta komeita, ihmeellisiä ovat taivaan tapahtumat.  Sen nämä kaksikin kuvaa näyttävät.

Lisäys illalla: Mainio video Areenassa Pohjanmaalla näkyneestä auringosta.

Valoa Kajaanin taivaalla

Olin taas viikon päivät Kajaanissa, lapsuuteni ja nuoruuteni kaupungissa.  Pakkanen paukkui melkein koko ajan -20 asteen kylmemmällä puolella. Pienen koirani tassut palelivat jo kymmenen minuutin lenkillä.

Parina päivänä aurinko häikäisi valollaan pihapiirin kuusten latvoja - itse valopallo jäi metsän reunan taakse, niin matalalta se joulukuun lopulla Kainuussa paistaa.

Talvi toi valoa Kajaaniin muutenkin.  UPM:n tyhjentyneisiin tehdashalleihin on tulossa valtavat tietokoneet.  Työtä ne eivät sentään tuo sadoille vaan aluksi vain kymmenille kainuulaisille, mutta uskoa tulevaan ne kyllä vahvistavat.  Renforsin Rannan, entisen tehdasalueen, kehitykselle uudella laitoksella on varmasti iso merkitys.

Jotakin surullista on siinä, että kyse on valtion hankkeesta, Tieteen tietotekniikan keskuksesta, joka on  korkeakoulujen palvelinkeskus.  Juuri tiedettä pitäisi Kainuussa tukea nyt, kun mikään voima ei tunnu voivan kääntää Oulun yliopiston päätä lopettaa Kajaanin opettajankoulutuslaitos.

Koneet tuntuvat korvaavan ihmiset, tekniikka humanismin. Parempi kuitenkin, että edes palvelin palvelee tiedettä, kun tutkijat ja opiskelijat eivät sitä voi tehdä.

Taitaa olla kuvaavaa tälle ajalle. Oulun yliopisto on saanut tukea päätökselleen kokoomuslaiselta opetusministeriltä Henna Virkkuselta, vaikka tämä  aikanaan vakuutti päätöksen olevan yliopiston oma ja itsenäisesti tehty. Kovin kaksinaamaista peliä tunnutaan pelattavan niin ministeriössä kuin yliopiston hallinnnossakin.