Kesäpäiviä

Olen tosissani päässyt lomalukemisen makuun. Heinäkuussa on tullut luettua monenlaista. Ihmettelen, ellei Sofi Oksasen Puhdistus ole Finlandia-kirjojen joukossa, enkä panisi ollenkaan pahakseni, vaikka voittaisi koko skaban. Hieno romaani, todentotta.

Kuumat päivät ovat mukavia. Terassin ovi on auki, lempeä tuuli tuulee sisälle saakka, ei ole mitään sisän ja ulon rajaa. (Oi, kuinka hassu sana tuo ulko on, eihän se yleensä tule siihen muotoon, jossa astevaihtelu näkyy; ulolle sanottiin meillä sitä, mille koira haisi pitkien retkiensä jälkeen.) Välillä istun terassin pöydän ääressä juomassa iänikuista kahviani, välillä makaan lukemassa aurinkovuoteellani (ja taas outo sana, en viihdy siinä sanassa, mutta muutakaan ei tunnu oikein olevan), hetkittäin otan muutaman askeleen pihallani, eikä siinä muutamaa enempää pysty ottamaankaan, nypin kuivuneita kukkia amppeleista, ja siirryn sisälle, koneen tai hellan ääreen.

Lomapäivät ovat nautinnollisia.

Menen jatkamaan lukemista, Alice Munroa, viimeinkin. Nyt tuntuu olevan sen aika.

Keskikesän tauko

Olen lähdossä huomenna pohjoiseen, ylitän rajoja: ainakin valtakunnan, mutta uskoisin, että myös ajan rajan. Kenties palaan niihin kokemuksiin täälläkin sitten kun olen kotona taas.

Pihani kasvaa iloisesti, siitä olen nauttinut, jos en sateesta aina niin olekaan. Nyt ovat kukintavuorossa krassit, ja pian malvat. Yrtit ovat puhjenneet kukkaan myös, persilja, timjami ja oregano, joka on oikea pensas. Uusin istutukseni on viime viikolla koiran kanssa lenkillä käydessäni ojanpientareelta löytynyt suikeroalpi, joka näyttää innostuneen kasvamaan myös minun pihassani. Kuvan suikeroalpit ovat kyllä kasvaneet paikallaan jo monta vuotta.

Heleätä heinäkuuta, lukijani. Lomailoa!