Syysloman hankintoja

Talon rakentaminen on nyt siinä vaiheessa, ettei oikein tapahdu mitään.  Lattian täytyy kuivua jonkin aikaa, ennen kuin voi alkaa tehdä sisätöitä. Niinpä meilläkään ei ole siivoamista, mitä onkin riittänyt koko syksyksi, jokaiseksi viikonlopuksi.  Pian sitä taas riittää, ja sitä ennen kantamista oikein urakalla.  Torstaina tuodaan sisäseinien levyt ja muut tarveaineet.  Ne on saatava pikapikaa sisälle taloon. Totisesti täytyy toivoa, ettei torstai-iltapäivänä ja -iltana sada.

Tänään oli ajatus maalata räystäslaudat ennen kuin asennetaan kourut ja syöksytorvet, mutta Rauta-Otran maaliosastolla vakuutuimme, ettei kannata.  On aivan liian kosteaa ja laudatkin ovat kosteat pitkien sateiden jäljiltä.  Paraikaa kyllä paistaa kauniisti.  Taidetaan siirtää kaikkki muut kattotyöt kuin piippuhommat kevättalveen, jotta saamme maalaukset tehtyä kuivassa säässä.

Niinpä siivosimme kotipihan.

 Syyslomalla on ollut aikaa miettiä vähän kauemmaksikin.  Kun sattui silmiin hyvä tarjous, valitsimme keittiöön tulevat koneet.

Keittiön kalusteet olemme ostaneet jo puoli vuotta sitten, ennen kuin  talon piirustuksetkaan olivat lopullisesti valmiit.  Keittiöstä tulee paras, mitä minulla on koskaan ollut. Siltä ainakin nyt tuntuu.  Huhtikuussa sen sitten näkee.

j.k. Linkin kuvassa ei ole täsmälleen meidän keittiön kalusteet: malli on oikea, väri ei.

Omenankukkia

Ihan pihalla

Tänään ehdin pihatöihin. Joku ei töistä välittänyt, mutta oli silti ihan hyvää seuraa pihalla.

Istuttelin tomaatintaimia, yrttejä, muutaman perennan talven viemien tilalle. Kylvin krassiaidan. Paikkailin nurmikkoa.

Pieni piha on ihmisen onni. Isoa en tahdokaan, nimittäin toinen ihmisen onni on vain olla pihalla, lojua aurinkotuolissa, lukea.

Ja helluntaina kukkii omenapuu. Nuput ovat kauneimmillaan.

Juhannusta kohti!

Valmista tuli. Viikko siinä meni, ja isompi homma oli kuin ajattelinkaan. Muutama puulaatta täytyy vielä ostaa, loppuivat kesken kaupasta. Onneksi on ollut sateita, niin että kylvökset ja istutukset ovat saaneet veden taivaalta. Olisi aika homma kastella niitä, ja juomaveden tuhlaustakin.


Muutama kuvaharjoitelma tältä aamulta, kun viimein oli kesävaloa.

Oikein iloista ja kesänlempeää juhannusta jokaiselle!


Olen netin ulottumattomissa heinäkuun alkupuolelle asti, joten kirjoittamisessakin on sen mittainen tauko. (Ellen sitten intoudu kirjaston koneelta kirjoittelemaan.)

Fyysisen työn ihanuudesta

Eipä ole ollut tapanani pyhittää lepopäivää, vaikka toisaalta pidänkin siitä ajatuksesta, että on oltava katkoja työntekoon ja muuhun arkiseen aherrukseen. Siihen sunnuntait ovat oikein omiaan. En viihdy kauppakeskuksissa, niin että mulle on aivan sama, ovatko kaupat sunnuntaisin auki vai eivät.

Mutta sunnuntaiaamuisin, kun lehdet on luettu ja kahdet kahvit juotu, on oikein hyvä ajankohta saada jotakin hyödyllistä aikaan. Tänä aamuna se hyödyllinen oli auton sisätilojen siivous. Kyllä olikin kertynyt hiekkaa! Mikä johtuu siitä, että meneillään on isompi projekti: terassin laajennus. Eräskin asennushiekkasäkki on autolla kuljetettu rautakaupasta pihalle.

Kun talvet on omistettu ennen kaikkea henkisille uurastuksille, on kesällä erityisen mukavaa saada aikaan käsillään ja huomata nopeasti työnsä tulokset. Pidän fyysisen työn tuomasta väsymyksestä, pidän siitä, että lihaksissa tuntuu se, mitä on tehnyt. Tällä iällä on hyvä huomata myös se, että edelleen on voimissaan ja pystyy moneen. Talvella olen ajoittain huolissani kunnostani, laiska kun olen välillä lähtemään lenkille. Kirjaan tartun mieluummin, kun joutoaikaa liikenee.

Terassin teko ei tokikaan ole vain yhden naisen urakka, vaan siinä on tarvittu kumpaakin poikaani. Rivakasti olemme poikien kanssa hommia paiskineet. Se on ollut mukavaa.

Pihatöitä riittää edelleen. Kukkapenkki on laajennettava. Pihan takaosasta päätin kokeilla tehdä kukkakeon, saapa nähdä onnistuuko se. Se onkin hidas projekti. Nyt on valmiina pohja, jossa on terassin kuopasta kaivettu maa-aines. Siihen sekoitan muutaman pussin multaa. Peruskasviksi kylvän apilaa ja loppukesästä kerään ketokasvien siemeniä. Päivänkakkaraa, puna-ailakkia, kellokukkia, siankärsämöä. Siemenet vain maahan talvea odottamaan, ja keväällä nähdään, nouseeko mitään.

En kuitenkaan näinäkään päivinä ole lukemista unohtanut. Suosittelen jokaiselle Marja-Liisa Vartion romaaneja ja runoja, Raija Siekkisen novelleja ja pienoisromaaneja, Carol Shieldsin novelleja ja romaaneja. Ja miesten kirjoja myös. Nyt vain on niin, että taaskin lukulistallani näyttää olevan enimmäkseen naisia.

Elämää pihassa

Sammal on tavattoman kaunista. Se kasvaa talon päädyssä, polun laidalla. En ymmärrä niitä, jotka repivät sammalen ja peittävät maan laatoilla. Mutta jokainen pitää kauniina sitä minkä kauniiksi näkee.

Krookukset avasivat vihdoin nuppunsa. Auringossa on voimaa.

Ruohosipulia voi jo syödä.

Raparperi on hyvällä alulla ja kuukauden päästä on piirakan aika.

Kesäpäiviä

Olen tosissani päässyt lomalukemisen makuun. Heinäkuussa on tullut luettua monenlaista. Ihmettelen, ellei Sofi Oksasen Puhdistus ole Finlandia-kirjojen joukossa, enkä panisi ollenkaan pahakseni, vaikka voittaisi koko skaban. Hieno romaani, todentotta.

Kuumat päivät ovat mukavia. Terassin ovi on auki, lempeä tuuli tuulee sisälle saakka, ei ole mitään sisän ja ulon rajaa. (Oi, kuinka hassu sana tuo ulko on, eihän se yleensä tule siihen muotoon, jossa astevaihtelu näkyy; ulolle sanottiin meillä sitä, mille koira haisi pitkien retkiensä jälkeen.) Välillä istun terassin pöydän ääressä juomassa iänikuista kahviani, välillä makaan lukemassa aurinkovuoteellani (ja taas outo sana, en viihdy siinä sanassa, mutta muutakaan ei tunnu oikein olevan), hetkittäin otan muutaman askeleen pihallani, eikä siinä muutamaa enempää pysty ottamaankaan, nypin kuivuneita kukkia amppeleista, ja siirryn sisälle, koneen tai hellan ääreen.

Lomapäivät ovat nautinnollisia.

Menen jatkamaan lukemista, Alice Munroa, viimeinkin. Nyt tuntuu olevan sen aika.

Keskikesän tauko

Olen lähdossä huomenna pohjoiseen, ylitän rajoja: ainakin valtakunnan, mutta uskoisin, että myös ajan rajan. Kenties palaan niihin kokemuksiin täälläkin sitten kun olen kotona taas.

Pihani kasvaa iloisesti, siitä olen nauttinut, jos en sateesta aina niin olekaan. Nyt ovat kukintavuorossa krassit, ja pian malvat. Yrtit ovat puhjenneet kukkaan myös, persilja, timjami ja oregano, joka on oikea pensas. Uusin istutukseni on viime viikolla koiran kanssa lenkillä käydessäni ojanpientareelta löytynyt suikeroalpi, joka näyttää innostuneen kasvamaan myös minun pihassani. Kuvan suikeroalpit ovat kyllä kasvaneet paikallaan jo monta vuotta.

Heleätä heinäkuuta, lukijani. Lomailoa!