Kotipihan flooraa ja faunaa

Olemme antaneet pihan pohjoisreunan vallin kasvaa rauhassa.  Kyllähän siellä kasvaa kaikenlaista joutavaakin, kuten pujoja ja pajuja. Mutta toisaalta hosmien heleä pinkki ja kultapiiskujen kirkas keltainen ovat suloinen vastakohta takana näkyvälle Citymarketin harmaalle lastauskentälle.

Jos olisimme niittäneet vallin kasvuston juhannuksen alla, kuten naapurit tekivät, en olisi löytänyt musta-apilaa!  Ilmeisesti sen siemeniä on ollut siinä siemenpussissa, josta on kylvetty vallilla kasvava valkoapila.  En ole ennen musta-apilaa nähnyt, ja kun sen nyt löysin pihalta, päätös jättää valli luonnontilaan varmistui.  Yhtenä aamuna revin kyllä pujoja ja pajuja niin että kylki on vieläkin kipeä. mutta muuten saavat kasvit löytää sijansa ja sopunsa aivan rauhassa.

Tarkkasilmäinen huomaa kuvassa myös faunaa: yhden apilankukan on valloittanut lehvälude. 

Kirjosiepot ovat ilahduttaneet meitä koko alkukesän.  Nyt poikaset ovat jo lennelleet kotimetsässä ja vanhat linnut ovat kadonneet aivan pihapiiristä.  Joskus kesäkuussa tallensin nämä kuvat isä- ja emolinnusta. Suosittu pienen hetken levähdyspaikka emolinnuille oli lauta, joka tukee puupinoamme.  Kesän mittaan se jäi pihlajan oksien sisään ja tarjosi suojaisan sijan viivähtää. 

Tikka on sekä kuuluva että näkyvä vieras pihalla.  Joskus se on intoutunut hakkaamaan pihan lautakasoja, mutta paremmat antimet se saa hakatessaan vanhojen mäntyjen kuivuneita oksia.

Monia lintuja metsässä lentelee ja laulelee.  Kuvia en ole ehtinyt niistä juuri ottaa.  Mutta sepä onkin juuri iloista, kun tiedän, että ne ovat siellä joka kesä, ensi kesänäkin.  Silloin minulla on enemmän aikaa kuljeskella kameran kanssa.

Rännejä ja maalia

Aikaisin perjantaiaamuna tulivat Sadexin miehet asentamaan rännejä.  Pihaan tuotiin myös henkilönosturi, kurottaja, skymaster - miten vain kukin tahtoo - jota ilman ei korkeuksiin pääse työtä tekemään.  Tai pääsee jos rakentelee ensin puoli päivää telineitä.

Asentajat aloittivat urakkansa niistä räystäistä, joiden otsalaudat on jo maalattu.  M. sen sijaan kiipesi nosturin koriin, sai pikaopastuksen koneen käyttöön ja nosti itsensä korkeuksiin maalatakseen talon korkeimmalla olevat otsalaudat.  Maalaamisessa ei passannut pitää taukoja, sillä asentajat olivat ripeitä, ja maalin piti ehtiä kuivuakin, ennen kuin räystäskouru asennettaisiin.

 

Jokainen kouru mitattiin tarkasti paikkaansa sopivaksi, leikattiin mittaansa ja kiinnitettiin paikalleen. Lyhyet kourut sai paikalleen yksi asentaja, mutta pitkissä tarvittiin kaksi. Työ kävi joutuisasti. Mutta M. sai oman urakkansa valmiiksi ajallaan, ja pitkän rännikin saatiin paikalleen puolen päivän aikoihin.  Koko talon rännit ja kourut olivat paikallaan reilusssa neljässä tunnissa!

Kun nosturi oli pihalla, M. alkoi tuumata, että viikonlopun aikana voisi maalata muutakin kuin otsalaudat.  Nimittäin maalaamista kyllä riittää. Olemme olleet kahden vaiheilla, maalaammeko koko talon itse vai maalautammeko osan maalarilla.

M. soitti nosturin vuokrausliikeeseen, ja selvisi, että voimme vuokrata koneen viikonlopuksi varsin edullisesti.  Päätimme tehdä niin.  M. on urakoinut korkeuksissa ja maalannut räystäslaudat ja yläkerran ikkunoiden vuori- ja smyygilaudat.  Huomenna hän ehtii aloittaa jo sinisellä maalilla.  Saapa nähdä, kuinka paljon on valmista pintaa, kun maanantaiaamu koittaa.

Minäkin olen ollut maalipensselin varressa.  Aiemmin maalasin parvekkeen ja terassin kaiteet, ja tänään aloitin alakerran ikkunoiden ja ovien vuori- ja smyygilautojen maalauksen. Onneksi eron entiseen huomaa jo ensimmäisen maalikerroksen jälkeen!

Ja kun sataa, eivät vedet enää valu katon reunoilta vaan kulkevat sievästi ränniä pitkin maahan.

Talo alkaa olla valmis. Melkein päivälleen vuosi sitten alkoivat nousta  perustukset.

Sieponpoika kurkistaa

Kukat kasvavat rehevästi, sillä sadetta ja paistetta on piisannut tasaisesti.  Krassien lehdet ovat melkeinpä liiankin suuret, peittävät nimittäin kohta verenpisaran. Terassin kaiteella pelargonit pitävät kukintataukoa, mutta nuppuja niissä on taas aikamoisesti.

Kannatti säästää kukkapylväs: talomaalilla maalasin sen kertaalleen ja aivan on kuin uusi - kun kauempaa katsoo.  Mutta valkoinen joka tapauksessa. 

M:n maalausurakka jatkuu ja jatkuu.  Muutaman päivän paussin jälkeen tuli taas kiire.  Perjantaina tulevat Sadexin miehet asentamaan rännejä ja syöksytorvia, ja sitä ennen on saatava maalatuiksi otsalaudat ja terassin ja kuistin pilarit.  Onneksin niihin yltää paremmin kuin autotallin takaseinän katonrajaan.  Talon korkean osan otsalaudat täytyy maalata Sadexin varusteisiin kuuluvasta nosturista.

Kirjosiepot ovat olleet ahkeria nekin.  Emot ovat lennättäneet satoja hyönteisiä pojilleen.  Niitä on ollut mukava seurata terassilla lukiessa ja kahvitellessa.










Muutaman viime päivän aikana on pöntön aukosta kurkistellut untuvainen poikanenkin.  Saapa nähdä osunko paikalle silloin kun se veljineen ja siskoineen uskaltautuu pöntön ulkopuolelle, avaraan maailmaan Mäntymäen kotimetsään.  Vielä pitää pienten lintujen syödä paljon, jotta vahvistuvat.  Lentotaitokin on saatava ja siinä harjaannuttava, jotta pitkä lentomatka Afrikkaan onnistuu elokuussa.