Ovia ja putkia

Perjantaina oli viimeistelypalaveri talotehtaan kanssa: muutamia seikkoja tarkasteltiin ja neuvoteltiin ennen lopputarkastusta.  Se onkin jo ensi viikolla.  Lautoja naulattiin seiniin niin talossa kuin tallissakin.  Talotehdas luovuttaa lämmitysvalmiit rakennukset, ja seuraavat vaiheet voivat alkaa.













Kuisti on hahmollaan. Ovet ovat paikoillaan. Eteisen voi kuvitella oven eteen: sen leveys on sama kuin oven ja sen vieressä olevan ikkunan.  Ovesta oikealle tulee kaapisto, vasemmalta nousevat portaat yläkertaan, pieni ikkuna valaisee portaikkoa samoin kuin yläkerrassa oleva korkeampi ikkuna.  Kantavan seinän tällä puolella onkin WC.n kaapit ja lavuaari.   Tällainen avaruus on pian mennyttä aikaa.  Kirvesmies aloittaa ensi viikolla lattiavalun pohjatöillä, mutta sen jälkeen alkavat rakentua väliseinät.


 Myös terassien ovet ovat paikallaan, tosin olohuoneen oven sisäovi puuttuu vielä, ja kodinhoitohuoneen oven lukityssysteemi oli väärä.  Mutta sellaista sattuu, ja tavarat vaihdetaan, kuten asiaan kuuluu.

Tällä viikolla vedettiin putket lattian alle.  Yläkuvasta näkyvät suihkun paikat, oikealla on teknisen tilan putkiviidakko. Alakuvasta näkyy, miten ilmanvaihto kulkee yläkerran kautta katolle.  Koteloita ympärille, niin putket voi unohtaa kokonaan. Yläkerta voisikin jäädä näin avoimeksi tilaksi,  voisi vaikka tansseja järjestää. Tapetitkin ovat valmiina.

Talo on ulkopuolelta jo hyvin valmiin näköinen - meidän mielestämme kaunis.

Syksy on värjännyt puut.  Kotikatu päättyy meidän taloomme ja alkaa kartanolta, jota ei kuvasta oikeastaan arvaisi olevankaan. 

j.k. 60 sinistä ja 20 valkoista skillan sekä 60 lumikellon sipulia istutettu tänään isojen kivien väleihin.  Miltähän keväällä  näyttää?

Ikkunat paikoillaan

Näissä kuvissa on talo kierretty etupihalta talon taitse terassipihalle ja takaisin sisääntulopihalle.  Loppuviikolla Taloteko asensi ikkunat.  Kovasti enemmän talo saa ilmettä, kun aukkoihin tulee kehykset ja lasit.  Korkea ikkuna on vielä keskeneräinen, mutta muuten kaikki ikkunat ovat paikoillaan.  Seuraavaksi asennetaan ovet. Vain pääovi jää odottamaan sitä, että sisätyötkin on tehty.  Tavara on helpompi kantaa sisälle, eikä ovi vahingoitu rakentamisen aikana.

Ensimmäisestä ja viimeisestä kuvasta näkyy myös se, miltä näyttää pihalta kadulle päin, kun sekä autotalli että -katos on olemassa: piha on varsin suojassa kaikista suunnista.  Tallin ja katoksen väliin jää noin neljän ja puolen metrin levyinen kulkuväylä ylös talolle. Kuvista näkyy myös se, miten nopeasti rakennusjätettä kertyy.  Huomenna on taas siivouspäivä.

Matkalla Kuopiossa ja Bengtskärissä

Minna Canthin talo, Kanttila, jossa Minna asui ensin lapsuus- ja nuoruusvuosinaan 1853 - 1863 ja uudestaan leskeksi jäätyään 1880 - 1897 ja jossa hän kirjoitti valtaosan tuotannostaan, on surullinen näky. Kukaan ei tunnu tietävän, mikä sen kohtalo on. Talo on käyttämättömänä, rapistuu ja päästetään ilmeisesti niin huonoon kuntoon, että "ainoaksi vaihtoehdoksi" jää purkaminen. Kuvassa talon Kuninkaankadun puoleinen osa, jossa oli aikanaan Minnan asunto ja sekatavarakauppa (sen ovi oli talon kulmassa). Minna Canthin kadun puolella oli lankakauppa, jota Minna hoiti kirjoittamistyönsä lisäksi ja josta ansaitsi elannon perheelleen: seitsemälle lapselleen, äidilleen, veljelleen ja itsellleen.

Kadun toisella puolella on valokuvaaja Viktor Barsokevitschin talo, jossa nykyisin toimii VB-valokuvakeskus. Barsokevitsch (1863-1933) kuvasi 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Kuopiota, kuopiolaisia ja lähiseutuja neljän vuosikymmenen ajan. Siellä on paraikaa meneillään upea Henri Cartier-Bressonin valokuvien näyttely. Näin pitää vanhoja arvorakennuksia hoitaa ja ylläpitää. Talon pitää elää - vaikkei hyvin hoidetuissa museoissakaan mitään vikaa ole. Mutta aina kun talossa on kunkin ajan elämää, yleisölle avointa ja sitä kiinnostavaa, talo saa sen kaiken arvon, jonka se ansaitsee.

Voisiko Kanttilasta tulla Kuopion Kirjan Talo? Kirjailijoiden keskus, kenties residenssi savolaiselle kirjailijalle muutamaksi vuodeksi kerrallaan, keskustelu- ja näyttelypaikka. Ja mitä kaikkea muuta.

Bengtskärissä oli kaunista! Meri oli sininen, majakka ylväs. Vesi näyttäytyi taas uusissa väreissä.