Valmista tulee

Viime viikolla valmistuivat portaat.  Gradon asentajat tulivat keskiviikkoaamuna ja nopeasti alkoi tapahtua: ensin saivat kaiteet tukirakenteensa.  Siinä piti olla tarkkana, sillä rakenteissa kulkee lattialämmitysputket, ja niitä ei tietenkään saa porata.  Kaiteet on kuitenkin kiinnitettävä monin pitkin pultein, jotta ne kestävät paikallaan.  Lasia on 250 kiloa, se on kuusi milliä vahvaa ja se kestää muutakin kuin hipaisua.

Tasojen välille suunnittelimme Gradon Lauri Kriston kanssa portaat, joissa ei tarvita kaiteita ja joita on helppo käyttää, onpa kulkemassa ylös tai alas makuuhuoneen tai keittiön suunnasta tai suuntaan. Tavoitteena oli myös se, etteivät portaat täyttäisi aulaa liiaksi, jotta kulkeminen keittiön, eteisen ja makuuhuoneen välillä olisi helppoa ja mukavaa. Nämä portaat tuntuvat täyttävän kaikki ehdot.  Vähän niitä täytyy vielä ensi viikolla viimeistellä, mutta kokonaisuus on jo nyt kaunis ja käytännöllinen.

Portaiden väriä mietimme kauan, sillä männynrungon punaruskeaa ei ollut saatavilla.  Päädyimme eebenpuuhun, joka voisi näyttää aivan mustaltakin.  Mutta kun Osmo-puuvahaa pyyhittiin huolellisesti maalauksen jälkeen erikoispaperilla, tulos oli läpikuultava ja väri vaaleni tummanruskeaksi.  Tammen syyt näkyvät kauniisti, ja pinta on elävä.  M. käsitteli mäntypilarit samalla värillä ja samalla menetelmällä, ja tulos on hämmästyttävän lähellä portaiden väriä.  Pelkäsimme, että männyssä väri olisi erilainen kuin tammessa, ovathan puulajit erilaisia kovuudeltaan ja syyrakenteeltaan.

Yläkerran portaista tulee osittain WC:n katto.  Niin olimme suunnitelleet, eikä ollut mitään syytä muuttaa   suunnitelmaa sen jälkeen kun portaat olivat valmiit. 

Joskus talon suunnitteluvaiheessa - silloin kun alakerran eteisen WC siirtyi portaiden alle  ja portaista tuli umpinaiset -  mietimme, mahtaako portaikosta tulla kuilumainen.  Onneksi se pelko oli turha.  Portaikko on metrin levyinen, ja kun etulevyt ovat valkoiset niin kuin seinätkin,  riittää portaikossa tilantuntua aivan riittämiin.  Korkeutta on yli kuusi metriä. Kaksi ikkunaa tuo mukavasti valoa.

Tiistaiaamuna tulivat keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteet ja yläkerran komerot.  Nelkon auto tuli pihaan vähän yhdeksän jälkeen, ja puoli yhdentoista maissa olimme M:n pojan kanssa kantaneet tavarat mäkeä ylös oikeaan huoneeseen. Komerot oli kuitenkin jätettävä vuorokaudeksi autokatokseen, sillä niiden kantamiseen eivät minun voimani riittäneet.  M. kun sattui olemaan juuri tuona aamuna työmatkalla Pohjois-Suomessa, eikä kantajiksi muita löytynyt, piti meidän pärjätä yhden naisen ja yhden nuoren miehen voimin. Onneksi oli H.! Häneltä eivät voimat loppuneet.

Vieläkin ovat lihakset kipeät isosta urakasta: kaapit olivat painavia ja kantamisvauhti oli nopea. Rekkakuskilla oli reitillään muitakin paikkoja, joihin piti ehtiä päivän aikana - ja vielä illaksi takaisin Lapinlahdelle. 

Keittiön kaapit täyttävät nyt puolet keittiön lattiasta.
Ne näyttävät hyvältä, mutta asentamiseen on vielä aikaa, sillä ensin on asennettava parketti.  Ja sehän tarkoittaa, että kaappeja on siirrettävä pois tieltä siksi aikaa.

Aikataulut eivät ole oikein pitäneet tässä rakentamisen vaiheessa. Ei tarvita kuin pari sairaspäivää, kun hommat eivät etenekään siinä tahdissa kuin oli suunniteltu.

Mutta onneksi meillä ei ole hoppua muuttaa.

Nykyinen asunto on nyt myyty, mutta muuttopäivä on vasta kesäkuun alussa.  Siihen saakka saamme rakentaa rauhassa.

Monella suunnalla tulee valmista.  Sähkömiehet ovat asentaneet jo valaisimiakin.  Nurkassa on Masto, joka tuo korkeaan tilaan yleisvaloa.  Tässä päässä olohuonetta emme välttämättä tarvitse lainkaan kattovalaisinta, vaikka sille onkin rasia asennettu.

Toissapäivänä Jukka Kukkola sai saunan melkein valmiiksi; vain listoja puuttuu.  Meidän hommamme on käsitellä lauteet parafiiniöljyllä, niin kuin teimme seinille ja katolle pari viikkoa sitten.  Saunaan mahtuu erinomaisesti kaksi, oikein hyvin neljä ja mukavasti kuusikin ihmistä. Valitsimme saunaan tukevan Helo Rocher-kiukaan, josta löytyy riittävästi tehoa kohtuullisen tilavaan saunaan.

Loppuvaiheessa talosuunnittelua havahduimme siihen, että saunan ikkuna voisi olla isompi, mutta muutos ei enää onnistunut.  Kyllä pienestäkin metsän näkee, mutta panoraamaikkuna olisi kyllä ollut lauteilla istujille mukavampi. Mutta kaikkea ei voi saada.

Valoa valkoisella

 Kevät etenee, vaikkei sitä lämpömittarista huomaa.  Tänä aamuna se näytti  -17 astetta.

Mutta aurinko paistaa! Ja se paistoi vielä kuuden jälkeen, kun ehdimme eilen Mäntymäelle.  Ilta-auringon oranssinkeltainen valo kulkee alakerrassa ja värjäilee seiniä.

Eteinen on valmistunut: seinät on maalattu ja lattia laatoitettu. Laatat näyttävät hyviltä, vaikka ovatkin hyvin pölyiset ja suorastaan likaiset.  Alakerran maalattujen seinien väri ei vastaa isona pintana sitä, mitä ajattelimme pienestä värinäytteestä.  Niin voi käydä, mutta se pakottaa miettimään tapettien vaihtoa.  Vieläköhän se olisi mahdollista?  Vaatii tänään yhden puhelinsoiton.

Tänään tulevat portaat ja kaiteet.  Onkin jännä päivä, nimittäin portaat muuttavat niin paljon alakerran ilmettä.

Viime viikonloppuna siivottiin, ja ensi viikonloppuna siivotaan.  Tällä viikolla ovat valmistuneet panelikatot kodinhoitohuoneeseen ja vessoihin.  Puunkappaleita ja sahanpurua on taas paljon, samoin eristevillajätettä, jota on tullut saunan seinien eristämisestä.

Siivottavaa siis riittää joka huoneessa - paitsi yläkerrassa, jossa odottavat parketit ja tuplexit asennusta niin kuin alakerran makuuhuoneessakin.  Yläkerta saa lattiansa ensin, alakerta vasta myöhemmin.

Saunassa on jo alumiinipaperit ja koolaukset seiniä varten valmiina.  Katto on paneloitu.  Puu on tervaleppää.  Viikonlopun aikana me suojaamme panelit parafiiniöljyllä.

Kodinhoitohuoneesta puuttuu kalusteet ja sisäovet, muuten alkaa näyttää jo valmiilta.  Paitsi että siivoamista riittää täälläkin ja sähkörasioita on kiinnitettävä niin kattoon kuin seiniinkin, silikonisaumat puuttuvat, samoin kattolistat.

Paljon on vielä tekemistä, vaikka onkin jo hyvin erinäköistä kuin kuukausi sitten.

Katto on valkovahattua kuusipanelia. Se näyttää kauniilta, kun puun syyt kuultavat valkoisen läpi.

Uunikin on taas ilman muovisuojusta.  Aikamoinen pöly sitä peittikin, ja uuni on pestävä vielä perusteellisesti, ennen kuin sitä seuraavan kerran poltetaan.

Kirkko vai sairaala

Nyt on talo tasoitettu.

Eilen menimme Mäntymäelle siivoamaan, ja siivottavaa totisesti riitti.  Lattiat olivat valkoisen pölyn ja kokkareen peitossa. Tarvittiin kunnon maskit, että pystyttiin tekemään työtä ja hengittämään samanaikaisesti.  Mutta onneksi suojia on kehitetty ja ne ovat niin tehokkaita, etteivät pienimmätkään hiukkaset pääse hengitysteihin.

Ensin vetelin kumilastalla isoimmat kasat ja kokkareet jätesäkkeihin.  Sitten M. irrotteli teräslastalla lattiaan takertuneen massan, minkä jälkeen minä vetelin uudelleen kumilastalla syntyneen sotkun pois.  Imurointi oli viimeinen työvaihe, ja  niin on tehokas uusi Makita, että lattia näytti imuroinnin jälkeen entiseltä: betoninharmaalta.




Mutta koville imuri joutui, ja alakerran imuroituani oli säiliö tyhjennettävä - imurista oli tullut tosi painava eikä se enää imenyt kunnolla.

Ikkunoiden, ovien ja uunin suojaus oli tosi tarpeen. Roiskeita oli joka paikassa.  Viimeiseksi ennen tasoitusta teippailimme sähköpistokkeet, joista oli suojus hävinnyt, sekä keskuspölynimurin imuaukot.  Se oli viisas teko!

Talossa on nyt niin valkoista, että silmiä häikäisee.  Siivottu talo levittää ympärilleen hartaan tunnelman.  Hetkittäin tunnelma on kuin kirkossa: valkoisuus ja valo sen tekevät, samoin kuin ikkunoiden muoto ja olohuoneen korkeus.

Katot ovat nyt valmiit.  Niiden valkoisuuden merkitys korostuu pimeänä vuodenaikana, kun tarvitaan valoja: päivänvalovalaistus säilyttää valkoisen valkoisena. 

Oikealla oleva kuva on makuuhuoneen ovelta olohuoneeseen.  Tästä näkymästä olen pitänyt koko rakentamisen ajan.  Olen varma, että aamut ovat rauhallisia, kun vasta heränneenä kukee tämän näkymän ohi keittiöön aamukahvin keittoon. 

Valkoisuus korostuu erityiseti korkealla seinällä, jossa sisäikkunat melkein katoavat yläkerran valkoiseen. Talo tuntui niin puhtaan valkoiselta, että mielikuvitus lisäsi sinne rivin terässänkyjä puhtaine valkeine lakanoineen.

Ulkoa tuleva valokin on keskipäivällä puhtaan valkoista.  Tämä näkymä viehätti minua suuresti siivouspäivänä: makuuhuoneessa olevan vaatehuoneen ovelta aulan ja  keittiön ruokailutilan ikkunan kautta ulos.
 

Olimmeko siis siivoamassa kirkkoa vai sairaalaa? Vai kenties kuitenkin tuonnempana lisää väriä saavaa taloamme.