On helmikuu. On Valon päivä.
Kevät tuntuu jo tuulen tuoksussa, näkyy hangen kimalluksessa, kuuluu tiaisen säkeessä.
Uusi päivä on edellistä pidempi, valoisampi.
Pian pilkistävät ensimmäiset arat vihreät seinänvierustan pälvestä.
Pidän näistä päivistä, viikoista, joissa kuljetaan kohti kevättä ja kesää, ensin varovaisin askelin, sitten pitkin loikin, mutta välillä taas hyvin hyvin hitaasti, jopa taakse vetäytyen.
Iloa ja valoa päiviinne, lukijat!
