Ranskalainen parveke kruunaa julkisivun

Yläkerran makuuhuoneessa on korkea, avattava ikkuna.  Sen kokoa suurennettiin suunnitteluvaiheessa siksi, että se antaa kauniiseen pohjoiseen valoon.  Ikkunasta on myös kaunis näkymä: etualalla on iso vaahtera ja taustalla puutarhamyymälä.

Muuttotarkastuksessa rakennustarkastaja määräsi, että ikkunan ulkopuolelle on asennettava pleksi, sillä ikkunasta on putoamisvaara.  Hän oli oikeassa: kun ikkunapenkki on vain 30 senttimetrin korkeudella lattiasta, voi aikuinenkin vahingossa horjahtaa ja pudota, lapsesta puhumattakaan.  Pudotusta on monta metriä.

Pleksiä emme kuitenkaan ikkunaan tahtoneet.  Sehän peittäisi näkymät, ja mikä pahinta, se olisi muutaman vuoden päästä tosi ruman näköinen likaannuttuaan ja naarmuunnuttuaan. Päätimme asentaa ikkunaan ranskalaisen parvekkeen.

Netistä siis parveketta etsimään.  Tampereelta löytyi yksi liike, joka myy valmiita takorautaisia.  Käväisimme katsomassa niitä, mutta ne eivät olleet meidän taloomme sopivia.  Parvekkeenvalmistajiapa ei oikein ollutkaan.  Onneksi löysin kausalalaisen Henri Soikkelin.  Hän teki meille tarkasti mittojen mukaisen parvekkeen, johon hän suunnitteli myös turvallisen poistumisen kädensijoineen ja astumistasoineen.  Ikkuna on nimittäin myös hätäpoistumistie.

Soikkeli teki sepäntyönsä jo kesällä, mutta saimme asennettua parvekkeen paikoilleen vasta sunnuntaina. Silloin meillä oli tontilla leguaani, josta käsin myös parvekkeen asennus kävi näppärästi. Kolme asentajaa siinä silti tarvittiin - ja yksi kuvaaja.

Mutta nyt on talo viimeistä silausta myöten valmis - ulkoa. 

Emme kuitenkaan aio jättää sokkelia betonille.  Mutta ensi kesänäkin on oltava työtä. :D

Hurraa, talo on valmis!

 Yli vuosi sitten, kesäkuun alussa kirjoitin ensimmäisen kerran meidän talosta.  Silloin muuttui osa Mäntymäen metsää meidän tontiksi, ja sille tontille alkoi nousta talo.

Laskimme eilen, että olemme käyttäneet talon rakentamiseen noin puolen vuoden oman työpanoksen kokonaisia työpäiviä. Meillähän on siis ollut ammattilaiset tekemässä: kirvesmies Kukkola sekä sähkö- ja LVI-asentajat, tasoitemies ja tapetoijanainen sekä monia muita.  M:n työtä on tarvittu paljon enemmän, mutta en minäkään ole toimeton ollut.  Se työ on ollut palkitsevaa, mukavaa ja iloista, mutta välillä myös raskasta ja väsyttävää.  Väsymys oli suurimmillaan pimeinä syksyiltoina, kun tulimme tontilta siivoamasta tai muuria rakentamasta kotiin kymmenen uutisille ja takana oli ensin työpäivä palkkatyössä ja toinen melkein samanmoinen tontilla.  Silloin tiesi tekevänsä.

Viimeinen iso urakka on kestänyt melkein koko kesän: se alkoi kesäkuun toisella viikolla, kun M. aloitti lomansa, ja loppui eilen. Nyt olemme maalanneet koko talon, ja se tarkoittaa myös sitä, että talo on valmis! Emme nyt ajattele sitä pitkää listaa, jossa lukee "pyyhekoukkujen ja WC-paperitelineiden asennus, olohuoneen valolistan viimeistely, verhotankojen kiinnitys" ja paljon muuta samanmoista.  Emme myöskään ajattele nyt pihaa, joka tyynesti odottaa ensi kesää.  Ajattelemme taloa!

Perjantaiaamuna Rentlift toimitti pihaan leguaanin, ainoan henkilönostimen, jonka mahtui ajamaan meidän yläpihallemme ja jolla oli riittävästi ulottuvuutta kaikkien korkeimpien seinien ja räystäiden maalaamiseen. Alkuvaiheessa maalaamista olimme varmoja, ettemme pysty niitä itse maalaamaan, mutta sitä mukaa kuin maalaaminen edistyi, myös maalaajan rohkeus kasvoi.  Nosturi oli ratkaisun avain: telineiltä ja tikkailta maalaaminen ei olisi ollut turvallista, mutta nosturista käsin työ oli varmaa, vaikka tutisevaa siinäkin.

Rentliftin palvelu on kyllä vertaansa vailla.  Kun M. soitti tilatakseen nosturin, tuli toimitusjohtaja kymmenessä minuutissa pihalle suunnittelemaan, mikä laite olisi paras. Kun kone sitten perjantaiaamuna tuotiin, sen tuoja ajoi sen oikeaan paikkaansa ja antoi perusteellisen opastuksen sen käyttöön. Niinpä työ sujui hyvin, ja myös sen siirtäminen talon takaa toiseen päätyyn onnistui ilman ongelmia.

M. teki kolme pitkää työpäivää ja sai kuin saikin kaiken valmiiksi sunnuntaina.

 Hurjiin korkeuksiin oli M:n uskallettava.  Minä tarkkailin tilannetta olohuoneessa korkean ikkunan takaa.

Onneksi säät suosivat, olihan viikonloppuna suorastaan kesä.

Maalatessa on yläilmoissakin tehtävä kaikki työvaiheet: maalarinteipit on kiinnitettävä ja ensimmäisen maalikerroksen raskaat pensselinvedo vedettävä. Toinen kerros on jo paljon, paljon kevyempää.

Talo on valmis.  Mukavien naapurien pihan takaa näkyy meidän talo Mäntymäellä. Kun aurinko paistaa, seinät hohtavat sinisyyttään - kuin taivas konsanaan.

Sinistä ja valkoista

 Tämän kuvan otin juuri työhuoneen ikkunasta.  Siinä M. maalaa olohuoneen korkean ikkunan yläpuolista seinää.   Räystäs on  tuolla kohdalla kuuden metrin korkeudessa.

Taloa on maalattu koko kesä.  Säät ovat suosineet meitä varsin hyvin, vaikka ajoittain onkin ollut pidettävä taukoa sateiden takia.

Alkukesästä pihassamme oli iso henkilönosturi, josta aiemmin jo kirjoitin.  Pidimme sitä muutaman päivän niin että M. sai maalattua julkisivun ja pohjoisen puolen räystäät ja seinät ylhäältä kahteen kertaan.  Näiden päivien aikana M. ahkeroi aamusta iltaan, ja tuntui hyvältä, kun valmista ehti tulla niin paljon.

Minä olen maalannut paljon, paljon vähemmän.  Lähinnä olen heiluttanut maalipensseliä ikkunoiden ja ovien pielissä sekä niissä seinissä, joihin olen keittiöjakkaralta ulottunut.

Olohuoneen seinää ja räystästä maalatessa ovat olleet ongelmana ampiaiset, jotka ovat ehtineet tehdä pesiään kahteenkin kohtaan räystästä.  Aikamoiset suojaukset täytyi olla alkuun, kun niitä myrkytti.  Sinnikkäitä olivat hyönteiset, mutta ei maalarikaan antanut periksi.  Aikamoisesta voimistelusta ja kuntoilusta maalaaminen käy, eikä lenkille olisi ehtinytkään.  Niin on saatu valmiiksi myös talon länsipuoli, kattojen välistä seinää lukuunottamatta.

Talo on siis melkein kierretty.  Mutta jäljellä on vielä kaikkien korkeimmat kohdat: parvekkeen yläpuolen seinät ja työhuoneen ikkunan yläpuolella olevat pieni seinä sekä varsinkin yläkaton korkeat räystäät.  Niitä varten täytyy vuokrata ensi viikonlopuksi pieni henkilönosturi, joka saadaan ajettua talon takaa etupihalle. Sillä ulottuu yli kymmeneen metriin  -sellaisiin hirmuisiin korkeuksiin on uskallettava, että nuo kuvassakin näkyvät seinät saavat maalinsa.  Kuvissa muuten  näkyy ero pohjamaalin ja maalatun seinän välillä. Olemme maalanneet Tikkurilan Ultra Luxilla.  Pinnasta tulee kauniin kiiltävä ja sileä ja toivottavasti myös hyvin kestävä.

Metsä on ollut kesän aikana monen eläimen koti ja poikueita ovat saaneet niin oravat, linnut kuin jäniksetkin. Nuo nuoret eläimet ovat hyvin rohkeita ja kesyjä.  Oravanpoika päätti tutkia kirjosieppojen pönttöä, kun linnut olivat sen jättäneet.  Metsässä vilistää varmaan kymmenkunta oravaa.  Jäniksiä loikkii pihassa melkeinpä joka päivä, ja ne ruokailevat usein terassin vieressä.

Olemmekin päättäneet, että terassin ja metsän väliin tulee kunttaa, metsän pohjaa.  Mutta sen aika on vasta keväällä. Päätimme siirtää kaikki pihatyöt ensi vuoteen, sillä talon on saatava maalinsa ennen talven tuloa.

Ensi kesän urakka on siis piha!

Kotipihan flooraa ja faunaa

Olemme antaneet pihan pohjoisreunan vallin kasvaa rauhassa.  Kyllähän siellä kasvaa kaikenlaista joutavaakin, kuten pujoja ja pajuja. Mutta toisaalta hosmien heleä pinkki ja kultapiiskujen kirkas keltainen ovat suloinen vastakohta takana näkyvälle Citymarketin harmaalle lastauskentälle.

Jos olisimme niittäneet vallin kasvuston juhannuksen alla, kuten naapurit tekivät, en olisi löytänyt musta-apilaa!  Ilmeisesti sen siemeniä on ollut siinä siemenpussissa, josta on kylvetty vallilla kasvava valkoapila.  En ole ennen musta-apilaa nähnyt, ja kun sen nyt löysin pihalta, päätös jättää valli luonnontilaan varmistui.  Yhtenä aamuna revin kyllä pujoja ja pajuja niin että kylki on vieläkin kipeä. mutta muuten saavat kasvit löytää sijansa ja sopunsa aivan rauhassa.

Tarkkasilmäinen huomaa kuvassa myös faunaa: yhden apilankukan on valloittanut lehvälude. 

Kirjosiepot ovat ilahduttaneet meitä koko alkukesän.  Nyt poikaset ovat jo lennelleet kotimetsässä ja vanhat linnut ovat kadonneet aivan pihapiiristä.  Joskus kesäkuussa tallensin nämä kuvat isä- ja emolinnusta. Suosittu pienen hetken levähdyspaikka emolinnuille oli lauta, joka tukee puupinoamme.  Kesän mittaan se jäi pihlajan oksien sisään ja tarjosi suojaisan sijan viivähtää. 

Tikka on sekä kuuluva että näkyvä vieras pihalla.  Joskus se on intoutunut hakkaamaan pihan lautakasoja, mutta paremmat antimet se saa hakatessaan vanhojen mäntyjen kuivuneita oksia.

Monia lintuja metsässä lentelee ja laulelee.  Kuvia en ole ehtinyt niistä juuri ottaa.  Mutta sepä onkin juuri iloista, kun tiedän, että ne ovat siellä joka kesä, ensi kesänäkin.  Silloin minulla on enemmän aikaa kuljeskella kameran kanssa.

Rännejä ja maalia

Aikaisin perjantaiaamuna tulivat Sadexin miehet asentamaan rännejä.  Pihaan tuotiin myös henkilönosturi, kurottaja, skymaster - miten vain kukin tahtoo - jota ilman ei korkeuksiin pääse työtä tekemään.  Tai pääsee jos rakentelee ensin puoli päivää telineitä.

Asentajat aloittivat urakkansa niistä räystäistä, joiden otsalaudat on jo maalattu.  M. sen sijaan kiipesi nosturin koriin, sai pikaopastuksen koneen käyttöön ja nosti itsensä korkeuksiin maalatakseen talon korkeimmalla olevat otsalaudat.  Maalaamisessa ei passannut pitää taukoja, sillä asentajat olivat ripeitä, ja maalin piti ehtiä kuivuakin, ennen kuin räystäskouru asennettaisiin.

 

Jokainen kouru mitattiin tarkasti paikkaansa sopivaksi, leikattiin mittaansa ja kiinnitettiin paikalleen. Lyhyet kourut sai paikalleen yksi asentaja, mutta pitkissä tarvittiin kaksi. Työ kävi joutuisasti. Mutta M. sai oman urakkansa valmiiksi ajallaan, ja pitkän rännikin saatiin paikalleen puolen päivän aikoihin.  Koko talon rännit ja kourut olivat paikallaan reilusssa neljässä tunnissa!

Kun nosturi oli pihalla, M. alkoi tuumata, että viikonlopun aikana voisi maalata muutakin kuin otsalaudat.  Nimittäin maalaamista kyllä riittää. Olemme olleet kahden vaiheilla, maalaammeko koko talon itse vai maalautammeko osan maalarilla.

M. soitti nosturin vuokrausliikeeseen, ja selvisi, että voimme vuokrata koneen viikonlopuksi varsin edullisesti.  Päätimme tehdä niin.  M. on urakoinut korkeuksissa ja maalannut räystäslaudat ja yläkerran ikkunoiden vuori- ja smyygilaudat.  Huomenna hän ehtii aloittaa jo sinisellä maalilla.  Saapa nähdä, kuinka paljon on valmista pintaa, kun maanantaiaamu koittaa.

Minäkin olen ollut maalipensselin varressa.  Aiemmin maalasin parvekkeen ja terassin kaiteet, ja tänään aloitin alakerran ikkunoiden ja ovien vuori- ja smyygilautojen maalauksen. Onneksi eron entiseen huomaa jo ensimmäisen maalikerroksen jälkeen!

Ja kun sataa, eivät vedet enää valu katon reunoilta vaan kulkevat sievästi ränniä pitkin maahan.

Talo alkaa olla valmis. Melkein päivälleen vuosi sitten alkoivat nousta  perustukset.

Sieponpoika kurkistaa

Kukat kasvavat rehevästi, sillä sadetta ja paistetta on piisannut tasaisesti.  Krassien lehdet ovat melkeinpä liiankin suuret, peittävät nimittäin kohta verenpisaran. Terassin kaiteella pelargonit pitävät kukintataukoa, mutta nuppuja niissä on taas aikamoisesti.

Kannatti säästää kukkapylväs: talomaalilla maalasin sen kertaalleen ja aivan on kuin uusi - kun kauempaa katsoo.  Mutta valkoinen joka tapauksessa. 

M:n maalausurakka jatkuu ja jatkuu.  Muutaman päivän paussin jälkeen tuli taas kiire.  Perjantaina tulevat Sadexin miehet asentamaan rännejä ja syöksytorvia, ja sitä ennen on saatava maalatuiksi otsalaudat ja terassin ja kuistin pilarit.  Onneksin niihin yltää paremmin kuin autotallin takaseinän katonrajaan.  Talon korkean osan otsalaudat täytyy maalata Sadexin varusteisiin kuuluvasta nosturista.

Kirjosiepot ovat olleet ahkeria nekin.  Emot ovat lennättäneet satoja hyönteisiä pojilleen.  Niitä on ollut mukava seurata terassilla lukiessa ja kahvitellessa.










Muutaman viime päivän aikana on pöntön aukosta kurkistellut untuvainen poikanenkin.  Saapa nähdä osunko paikalle silloin kun se veljineen ja siskoineen uskaltautuu pöntön ulkopuolelle, avaraan maailmaan Mäntymäen kotimetsään.  Vielä pitää pienten lintujen syödä paljon, jotta vahvistuvat.  Lentotaitokin on saatava ja siinä harjaannuttava, jotta pitkä lentomatka Afrikkaan onnistuu elokuussa.

Iloista jussia Mäntymäeltä!

Pöntöstä kuuluu iloinen sirkutus, kun kirjosieppoemot lennättävät sinne hyönteisiä tavantakaa.  Ensi vikkolla siepon pojat varmaan jo lentelevät pihapiirissä.  Talitiaisen pojat ovatkin valloittaneet lähimännyn oksat lentoharjoituksiinsa. 

Asumme myös jänisten einesmailla.  Useasti jänö istuu puputtamassa voikukan tai suolaheinän lentiä ikkunan takana.  Naapurin koirat haukkuivat yhtenä päivänä kiivaasti: niiden lenkkipolulla lyllersi siili. Ja oravia, niitä riittää.  Paraastaan neljäkin oravaa on kierrellyt kilpaa saman männyn runkoa.  

Kielot ovat kukkineet, mustikat samoin.  Mutta metsäkurjenpolvi, matara, nurmitädyke, horsma, mesiangervo ja monet muut kostean metsän kasvit ovat kauniissa kukassa.  Maljakkoon poimin muutaman saniaisen lehden, mataranoksan ja pari vartta metsässä kasvavasta päivänliljasta - entisten asujien istuttama oletan.  

Kovin on siis luonnonläheistä meidän elomme täällä Mäntymäellä.