maanantai 9. syyskuuta 2013

Hurraa, talo on valmis!

 Yli vuosi sitten, kesäkuun alussa kirjoitin ensimmäisen kerran meidän talosta.  Silloin muuttui osa Mäntymäen metsää meidän tontiksi, ja sille tontille alkoi nousta talo.

Laskimme eilen, että olemme käyttäneet talon rakentamiseen noin puolen vuoden oman työpanoksen kokonaisia työpäiviä. Meillähän on siis ollut ammattilaiset tekemässä: kirvesmies Kukkola sekä sähkö- ja LVI-asentajat, tasoitemies ja tapetoijanainen sekä monia muita.  M:n työtä on tarvittu paljon enemmän, mutta en minäkään ole toimeton ollut.  Se työ on ollut palkitsevaa, mukavaa ja iloista, mutta välillä myös raskasta ja väsyttävää.  Väsymys oli suurimmillaan pimeinä syksyiltoina, kun tulimme tontilta siivoamasta tai muuria rakentamasta kotiin kymmenen uutisille ja takana oli ensin työpäivä palkkatyössä ja toinen melkein samanmoinen tontilla.  Silloin tiesi tekevänsä.

Viimeinen iso urakka on kestänyt melkein koko kesän: se alkoi kesäkuun toisella viikolla, kun M. aloitti lomansa, ja loppui eilen. Nyt olemme maalanneet koko talon, ja se tarkoittaa myös sitä, että talo on valmis! Emme nyt ajattele sitä pitkää listaa, jossa lukee "pyyhekoukkujen ja WC-paperitelineiden asennus, olohuoneen valolistan viimeistely, verhotankojen kiinnitys" ja paljon muuta samanmoista.  Emme myöskään ajattele nyt pihaa, joka tyynesti odottaa ensi kesää.  Ajattelemme taloa!

Perjantaiaamuna Rentlift toimitti pihaan leguaanin, ainoan henkilönostimen, jonka mahtui ajamaan meidän yläpihallemme ja jolla oli riittävästi ulottuvuutta kaikkien korkeimpien seinien ja räystäiden maalaamiseen. Alkuvaiheessa maalaamista olimme varmoja, ettemme pysty niitä itse maalaamaan, mutta sitä mukaa kuin maalaaminen edistyi, myös maalaajan rohkeus kasvoi.  Nosturi oli ratkaisun avain: telineiltä ja tikkailta maalaaminen ei olisi ollut turvallista, mutta nosturista käsin työ oli varmaa, vaikka tutisevaa siinäkin.

Rentliftin palvelu on kyllä vertaansa vailla.  Kun M. soitti tilatakseen nosturin, tuli toimitusjohtaja kymmenessä minuutissa pihalle suunnittelemaan, mikä laite olisi paras. Kun kone sitten perjantaiaamuna tuotiin, sen tuoja ajoi sen oikeaan paikkaansa ja antoi perusteellisen opastuksen sen käyttöön. Niinpä työ sujui hyvin, ja myös sen siirtäminen talon takaa toiseen päätyyn onnistui ilman ongelmia.

M. teki kolme pitkää työpäivää ja sai kuin saikin kaiken valmiiksi sunnuntaina.









 Hurjiin korkeuksiin oli M:n uskallettava.  Minä tarkkailin tilannetta olohuoneessa korkean ikkunan takaa.

Onneksi säät suosivat, olihan viikonloppuna suorastaan kesä.



Maalatessa on yläilmoissakin tehtävä kaikki työvaiheet: maalarinteipit on kiinnitettävä ja ensimmäisen maalikerroksen raskaat pensselinvedo vedettävä. Toinen kerros on jo paljon, paljon kevyempää.




Talo on valmis.  Mukavien naapurien pihan takaa näkyy meidän talo Mäntymäellä. Kun aurinko paistaa, seinät hohtavat sinisyyttään - kuin taivas konsanaan.

4 kommenttia:

Pekka kirjoitti...

Vau! Onnittelut lienevät paikallaan!

Leila kirjoitti...

Kiitos! Talo on valmis ulkoa, mutta sisällä on tosiaan kaikenlaista tehtävää. Pihaa ei ole aloitettukaan, paitsi että perustustyöt on tehty. Tekemistä siis riittää syksyksi ja talveksi sekä ensi kesäksi. Mutta iloiselta tuntuu tämä iso etappi.

Anonyymi kirjoitti...

Hienolta näyttää:) kyllä kelpaa asustella

Leila kirjoitti...

Kyllä kelpaa. Erityisen iloisia olemme pihapiiristä ja siitä, miten onnistuimme saamaan talon parhaalla mahdollisella tavalla asettumaan ilmansuuntiin.