Eilinen aamupäivä urakoitiin taas tontin siivouksessa. Välillä kävimme kaupan kautta syömässä ja menimme jatkamaan. Tuloksena oli peräkärryllinen tuulensuojalevy- ja eristevillajätettä - kaksi kuutiota arvioi Nekalan jäteaseman mies ja laskutti 20 euroa. Aikamoista materiaalin kulkua tämä rakentaminen on: ensin tontille tuodaan aikamoiset määrät tavaraa, sitä mitataan ja sahataan sopiviin kappaleisiin, jotka kiinnitetään oikeisiin paikkoihin. Jäljelle jää melkoinen kasa hyvää tavaraa, joka on kuitenkin pelkkää hukkapalaa, jätettä. Millään ei voi kaikkea säästää, kenenkään varastotila ei siihen riitä. Enkä usko, että kaikelle sille tavaralle olisi käyttöä, ei ainakaan meillä. Vielä olemme kuitenkin säästäneet kaiken puutavaran. Parhaista liimapuupalkin kappaleista todennäköisesti rakentuu aikanaan jotakin hyödyllistä, ja muu puutavara palaa takassa. Saapa nähdä, milloin liiteri on täysi.
Yksi omakotirakennuttajan suurimmista töistä on kilpailuttaminen. Me olemme kilpailuttaneet talotehtaan, kalustetoimittajan, LVI-suunnittelijan,puunkaatajan, kaivinkoneurakoitsijan (josta ei kyllä kilpailua tullutkaan, sillä saimme yhdellä puhelinsoitolla niin hyvän tekijän ja tarjouksen, ettei muilta tarvinnut kysyä), takkatoimittajan, sähkö- ja LVI-urakoitsijat ja viimeisenä, mutta yhtenä tärkeimmistä kirvesmiehen.
Urakoiden kilpailuttaminen vie aikaa ja vaatii paljon konttorityötä. Kesälomalla kului monta päivää siihen, että M. soitti läpi sähköurakoitsijoita: 14 yrittäjää oli listalla. Heistä viisi lupasi antaa tarjouksen. Kahdelta lopulta tarjouksen saimme. Uusi puhelinkierros ei tuottanut lisää tarjouksia. Aikaa kului, vaivaa nähtiin paljon. Saimme urakoitsijan, mutta välillä hiki virtasi, vaikkei ulkona paistanutkaan.
Minun osuuteni kilpailuttamisesta ja muistakin konttoritöistä on sähköpostien hoitaminen ja kirjanpito. Tärkeimmät viestit kirjoitamme yhdessä kuin vanhaan aikaan: M. sanelee, minä kirjoitan. Mutta paljon on sitäkin viestiliikennettä, jonka hoidan kaiken muun tekemisen lomassa. Meille tämä järjestely sopii oikein hyvin. Yhdessä olemme käyneet kaikki tärkeät neuvottelut, ja niitäkin on riittänyt lukuisia.
Urakoiden kilpailuttamisessa vaikeaa on myös saatujen tarjousten vertaileminen. Vaikka tarjouspyynnön tekisi niin yksityiskohtaiseksi kuin suinkin - ja tässä meillä on ollut erinomainen apu pääsuunnittelijastamme Timo Koivukankaasta, joka on aina tehnyt meille listaa niistä töistä ja materiaaleista, joita tarjouksessa on oltava - ovat saadut tarjoukset erilaisia. Siinä vaiheessa kun kaikki tarjoukset on saatu, olemme tarvinneet taas Timon ammattitaitoa. Lopulta vertailu on saatu sellaiseksi, että olemme voineet valita tekijän. Joidenkin kilpailutusten kanssa aikaa on kulunut parikin kuukautta.
Mutta hyvin meidän rakentamisemme etenee. Olemme pysyneet erinomaisesti aikataulussa. Vain rakennuslupaa jouduimme odottamaan ylimääräiset kaksi viikkoa, mikä johtui siitä, että yhden naapurin nimet puuttuivat naapureidenkuulemispaperista. Siinä oli omat ongelmansa, joista en tässä foorumissa viitsi kirjoittaa. Mutta ne olivat sellaisia hankaluuksia, ettemme osanneet niihin ollenkaan varautua. Toisaalta sen kyllä tiedämme, että mutkia voi matkaan tulla.
Nyt meillä on kaikki talon rakentajat valittu, pieniä yksittäisiä urakoita lukuun ottamatta. Suurin niistä on maalaus- ja tapetointityöt, joita olemme ajatelleet itsekin tehdä.
Sateet eivät enää onneksi säikäytä, niin kuin silloin, kun tiilet eivät olleet vielä katolla. Mutta yksi urakka meitä odottaa tästä eteenpäin joka kerta kun tontille toimitetaan tavaraa: sen varastoiminen ja suojaaminen on meidän tehtävämme. Kun kesän ja syksyn sateet loppuvat, alkaa taatusti tulla lunta. On jo tullut havaituksi, että tavarantoimittajat jättävät kuorman kadulle tai tontin reunaan. Varastoon kantamisessa on urakkaa kerrakseen, kun levyt ja laudat, kaapit ja komerot ovat suuria ja painavia. Onneksi on autotalli! Se on lähellä katua ja sinne mahtuu.
Ja onneksi on vielä kesä: neitoperhot lentelevät ja aurinko paistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti