Näkymät toisesta kerroksesta ovat vieläkin upeammat kuin kuvittelin. Kun suurennat kuvaa, huomaat, että vasemmalla ylhäällä kattojen päällä näkyy metsää. Se on kilometrien päässä. Näemme sen aikanaan sekä aulan että työhuoneen ikkunoista ja parvekkeelta. Mikä ihanuus! Samoin näemme puiden latvojen lomitse Valtaväylälle. Avaruutta ja tilaa, juuri niin kuin toivoimmekin.
Huiman korkealta talo näyttää kadulta katsottuna. Eikä tämä korkeus tietenkään ole lopullinen: taloon tulee pulpettikatto molempiin osiin, joten vasen seinä kohoaa vielä aika lailla.
Tämä kuva on otettu viikonloppuna. Torstaina oli rakennettu alakerran väliseinään välipohjaa tukeva palkki. Aloin kovasti ihmetellä porrasperustuksen ja palkin väliin jäävää korkeutta: tuntui heti, ettei se riitä pitkälle kulkijalle, vaan hänelle tulee tarve kumartua. Mittaa meillä ei ollut mukana, mutta silmämittani on ennenkin ollut varsin tarkka.
Otimme yhteyttä talotehtaaseen ja perjantaina siellä tehtiinkin nopeasti päätökset muutoksesta, joka jo saman päivän aikana pantiin toteutukseen: palkki nostetttiin välipohjaan. Nyt portaita mahtuu kulkemaan yli kaksimetrinenkin mies. Virhe oli tapahtunut jo aikaa sitten suunnittelussa, ja virheitä sattuu toki jokaisella työmaalla. Mutta kyllä me tarkkoina saamme olla.
Onneksi työmaamme on kilometrin päässä, niin että voimme poiketa siellä joka ilta. Nykyään yritämme opetella sanomaan menevämme Mäntymäelle, kun tähän asti olemme puhuneet tontille menosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti