Pieniä, mutta tärkeitä

M. on ollut ahkera viime viikkoina ja monet pienet, mutta tärkeät puutteet ovat tulleet kuntoon.  Yläkerran kylpyhuone on valmistunut.  Suihkuseinän asennuksessa oli mittailemista ja asentamista, mutta hyvä tuli. Tuumattavaa riittää: kylpyhuoneen WC-paperitelineelle ei oikein tuntunut löytyvän hyvää paikkaa, mutta varsin hyvin toimii tuo, johon päädyimme. Seinällä on Kati-pyykkiteline, johon miellyin jo edellsessä kodissani.  Ostimme sellaisen sekä yläkerran kylpyhuoneeseen pyyhkeiden kuivatukseen että kodinhoitohuoneeseen erityisesti lakanoiden kuivattamiseen.

Rakennusvalvonta määräsi, että parvekkeen kaiteisiin on asennettava suojalevyt, jotka estävät kiipeämisen ja putoamisen.  Niinpä tilasimme kaiteisiin lasit AKi-lasista, joka teki myös yläkerran aulan sisäikkunat. Kaidelasit on niin hyvin asennettu, ettei niitä juuri huomaakaan.  Ulkoa ne eivät näy lainkaan. Nyt on parveke turvallinen, vaikka pieni vierailija olisi siellä hetken yksinkin  - mitä tuskin kuitenkaan tapahtuu.

Viimeistelytöitä oli portaikossakin. Olimme jo suunnitteluvaiheessa päättäneet, että lasikruunu sijoitetaan portaikon kulmaan, josta se näkyy niin ulos, alas kuin ylöskin ja antaa valoa moneen suuntaan.

Sen asentaminen valmiiseen portaikkoon oli kuitenkin vähän kinkkinen juttu, ja siihen tarvittiin M:n insinööripojan suunnitteluapua.  Mutta nyt valaisin on paikallaan, eikä lamppuja varmasti kovin usein tarvitse vaihtaa.  Samalla tuli pestyä yläikkuna.

Pieniä yksityiskohtia on joskus väsyttävää, joskus mukavaa mietiskellä ja etsiskellä.  Aika tovi meillä meni siihen, kun valitsimme alakerran WC:iden pyyhe- ja paperitelineet.  Päädyimme ruotsalaisiin Smedbon terästelineisiin. Ne ovat kauniita ja linjakkaita.

Aikamoinen oivallus oli se, kun hoksasimme sijoittaa työkalut kodinhoitohuoneen isoon alalaatikkoon.

Pakki oli ollut kuukausia kodinhoitohuoneen tiskipöydän alla, sillä sitä tarvitaan tämän tästä.  Siinä se oli kuitenkin hankalassa paikassa, ja siihen löi jalkansa, kun teki töitä tiskipöydän ääressä.

Pienen mietinnän jälkeen keksin sovittaa pakkia laatikkoon, ja sopihan se.  M. hoksasi, ettei sen tarvitse olla kiinni (kiinni ollessa se olisi ollut muutaman millin liian korkea). Ja kas! Siinäpä oli maino työkalulaatikko.

Laatikon yläpuolella on lenkkeiljän vaateille kuivatuspatteri, ja taso on penkki, jonka päällä on mukava pukea lenkkivaatteet - tosin siihen helposti jää myös tarpeellista tavaraa.

Ensimmäiset yöpakkaset ovat jo takana, ja ne saivat tiaiset koputtelemaan ikkunoita ja keikkumaan parvekkeen kaiteilla ruokaa odottaen.  Niinpä ripustin talipalloja vaahteran jo paljaille oksille.  Tiaiset löysivät ne saman tien, ja niin teki metsämme tikkakin. Näppärästi tikka keikkuu pallossa pitkän tovin syömässä helppoa saalista.  Eipä taida olla konstia, joka sen estäisi.  Harakat eivät palloihin pääse, mutta ne sen sijaan osaavat syödä pähkinät uudelta lintulaudalta. Mitähän sille tekisi?