tiistai 10. syyskuuta 2013

Ranskalainen parveke kruunaa julkisivun


Yläkerran makuuhuoneessa on korkea, avattava ikkuna.  Sen kokoa suurennettiin suunnitteluvaiheessa siksi, että se antaa kauniiseen pohjoiseen valoon.  Ikkunasta on myös kaunis näkymä: etualalla on iso vaahtera ja taustalla puutarhamyymälä.

Muuttotarkastuksessa rakennustarkastaja määräsi, että ikkunan ulkopuolelle on asennettava pleksi, sillä ikkunasta on putoamisvaara.  Hän oli oikeassa: kun ikkunapenkki on vain 30 senttimetrin korkeudella lattiasta, voi aikuinenkin vahingossa horjahtaa ja pudota, lapsesta puhumattakaan.  Pudotusta on monta metriä.

Pleksiä emme kuitenkaan ikkunaan tahtoneet.  Sehän peittäisi näkymät, ja mikä pahinta, se olisi muutaman vuoden päästä tosi ruman näköinen likaannuttuaan ja naarmuunnuttuaan. Päätimme asentaa ikkunaan ranskalaisen parvekkeen.

Netistä siis parveketta etsimään.  Tampereelta löytyi yksi liike, joka myy valmiita takorautaisia.  Käväisimme katsomassa niitä, mutta ne eivät olleet meidän taloomme sopivia.  Parvekkeenvalmistajiapa ei oikein ollutkaan.  Onneksi löysin kausalalaisen Henri Soikkelin.  Hän teki meille tarkasti mittojen mukaisen parvekkeen, johon hän suunnitteli myös turvallisen poistumisen kädensijoineen ja astumistasoineen.  Ikkuna on nimittäin myös hätäpoistumistie.




Soikkeli teki sepäntyönsä jo kesällä, mutta saimme asennettua parvekkeen paikoilleen vasta sunnuntaina. Silloin meillä oli tontilla leguaani, josta käsin myös parvekkeen asennus kävi näppärästi. Kolme asentajaa siinä silti tarvittiin - ja yksi kuvaaja.

Mutta nyt on talo viimeistä silausta myöten valmis - ulkoa. 

Emme kuitenkaan aio jättää sokkelia betonille.  Mutta ensi kesänäkin on oltava työtä. :D


4 kommenttia:

Mari //Risu Casa kirjoitti...

Heips,

Blogissani olisi haaste sinulle :)

Iines kirjoitti...

Talonne valmistumista on ollut jännittävä ja hauska seurata vaihe vaiheelkta. Tällaisesta jää itsellekin kiva muisto, johon varmaan palaa monta kertaa.

Ja kaunis talo siitä tulikin. Sininen talo.

Leila kirjoitti...

Mari, nyt on niin kiireinen vaihe meneillään, että skippaan haasteen. Mutta mukava, että muistit minut! Iloisia rakennusviikkoja teille.

Iines, kiitos sanoistasi. Me olemme onnellisia ja tyytyväisiä siihen, mitä nyt on valmiina. Piha odottaa ensi kesää, ja paljon on siis työtä vielä edessä. Mutta on juuri kuten sanoit: muistot säilyvät mieluisina näillä blogisivuilla, ja muutenkin.

Unknown kirjoitti...

Puuttuu ylä ikkunalistat joka ikkunasta.